Palasimme tänään Ateenasta. Etyj-kokous on ohi. Poliittista julistusta ei taaskaan saatu. Tänä vuonna sitä ei oikein kunnolla yritettykään.
Korfun prosessi, jonka Suomi pani liikkeelle viime vuonna, sai jatkoa. Siitä hyväksyttiin julistus. Keskustelu Euroopan turvallisuudesta jatkuu.
Etyj on entistä enemmän ”Itä-järjestö”. Paikalla on aina kaikki itäiset jäsenmaat. Monet EU-maat jäävät pois kokouksista. Sääli.
Voi hyvin olla, että Etyj tuntuu monen mielestä keskustelufoorumilta, mutta kyllä se asioitakin hoitaa. Ei vähintään uusissa jäsenmaissa, joissa oikeusvaltio, demokratia, sananvapaus tai ihmisoikeudet eivät tule luonnostaan.
Tänä vuonna sain eniten irti kahdenvälisistä tapaamisista. Tänään tapasin Moldovan ulkoministerin. Mukava kaveri. Pääsimme hyvin juttuun. Moldovassa puhaltaa uudet, raikkaat tuulet.
Eilisellä illallisella sain kunnian istua Kreikan pääminsteri George Papandreoun vieressä. Tunnen hänet jo 1990-luvulta EU-kuvioista. Arvostan häntä kovasti.
Carl Bildt istui Papandreoun toisella. Juttelimme koko illan ruotsia. Papandreou puhuu nimittäin toista kotimaistamme sujuvasti. Hän oli perheensä kanssa maanpaossa Ruotsissa 1960-luvulla.
Papandreoun kanssa pääsimme entistä paremmin juttuun kun huomasimme, että miellä on samanlaiset suomalaiset kellot. Pulssimittarit molemmilla. Juoksijoilla riittää aina juttua.
Paluumatkalla tapasin pikaisesti EU:n uuden presidentin, Herman Van Rompuyin. Tiemme kohtasivat Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ilokseni huomasin, että hänen kabinettipäällikkönsä on vanha tuttu Nizzan neuvotteluista. EU-maailma on pieni paikka.
Huominen taitaa sitten mennä Afganistanin ja Eurooppa-neuvoston edustautumisen merkeissä.
