Koneessa matkalla kotiin Damaskoksesta. Vajaan viikon mittainen matka Egyptiin ja Syyriaan on takanapäin.
Olin ensimmäisen kerran Presidentin mukana niin sanotulla virallisella vierailulla. Matka oli kaikinpuolin onnistunut. Ilmapiiri erinomainen.
Seuraavassa muutama havainto matkan varrelta.
1. Lähi-idän rauhantie on pitkä. Pessimisti väittää, että rauhaa ei saavuteta koskaan. Optimismi ylläpitää toivoa. Kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon. Ja toimin sen mukaan. Rauha on prosessi.
2. Lähi-idän tilanne muuttuu jatkuvasti. Kun olin alueella viime keväänä niin kaikki puhuivat vain ”Syyrian raiteesta”, jossa Turkin asema välittäjänä oli keskeinen.
Israel-Palestiina raide oli huonossa hapessa. Palestiinalaisten välit (Fatah ja Hamas) olivat tulehtuneet ja egyptiläisten välitysyritykset eivät tuntuneet tuottavan tulosta.
Gazan sota oli heittänyt varjon koko rauhanprosessin ylle. Libanonin vaaleja odotettiin. Irania pelättiin. Yhdysvalloilla ei ollut keskeistä roolia.
Nyt kaikki puhuvat Israel- ja palestiinalaisraiteesta, joka on kokonaisvaltaisen ratkaisun keskiössä. Yhdysvalloilla korostetaan olevan keskeinen rooli. Obamaan luotetaan. EU tukee Yhdysvaltoja. Mikään solu ei tunnu aukeavan ilman, että Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut saadaan uudestaan käyntiin.
3. Palestiinalaisten sisäinen välienselvittely on menossa oikeaan suuntaan. Egyptin työ on tuottanut tulosta. Fatah on jo allekirjoittanut sopimuksen Hamaksen kanssa. Hamas empii vielä, mutta keskusteluista jäi se vaikutelma, että heidän odotetaan tulevan mukaan jossian vaiheessa.
Presidentti Abbas ilmoittanee viikonloppuna, että palestiinalaisalueiden vaalit järjestetään tammikuun lopulla 2010. Veikkaan kuitenkin, että ne siirtyvät kesään.
4. Egyptillä on merkittävä rooli Lähi-idän rauhanprosessissa. Sen asema on tärkeä kolmesta syystä. Ensiksi Egypti on Yhdysvaltain liittolainen. Toiseksi se toimii välittäjänä Fatah-Hamas akselilla. Kolmanneksi se ylläpitää rauhaa Israelin kanssa. Egypti on alueellinen suurvalta ja mielipidevaikuttaja.
5. Syyrian alueellinen asema on muuttunut viimeisten vuosien aikana radikaalisti. Tähän on monta syytä. Syyrian presidentti al-Assad ajaa uutta, avoimempaa linjaa. Syyria on lämmittänyt suhdettaan Turkkiin. Yhdysvallat ja EU ovat myös avautuneet Syyrian suuntaan. Maalla voisi olla strateginen rooli alueella tulevaisuudessa, mikäli se toimii rakentavasti. Syyrialla on tunnetusti hyvät välit Iraniin, monimutkainen suhde Irakin kanssa ja se on Hamasin ja Hizbollahin taustatukija.
Syyria haluaa parantaa suhteitaan Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioniin. He hakevat tapaamista presidentti Obaman kanssa ja allekirjoittavat toivon mukaan assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa ennen vuoden loppua.
6. Libanonin tilanne on rauhoittunut, vaikka uuden hallituksen muodostaminen on vienyt aikansa. Syyria ei ole ilmeisesti vaikeuttanut Libanonin sisäistä tilannetta, ja hyvä niin.
Israel-Palestiina ja Israel-Syyria raiteet vaikuttavat Libanonin tilanteeseen. Jos näillä raiteilla ei edetä niin Libanonin asema ei ainakaan parane.
7. Iranista kuuluu suhteellisen hyviäkin uutisia. Ydinohjelmakysymyksen keskustelut etenevät. Tarkastuksia ydinlaitoksissa sallitaan. Uraanin luovutuksesta sovitaan. Uusia neuvottelupäivämääriä löydetään. Tästä ei kuitenkaan kannata innostua liikaa. Takapakkiakin voi tulla.
8. Juuri nyt on ilmassa on toiveikkuutta mutta myös kärsimättömyyttä. Konkretiaa tarvitaan: neuvottelujen tulisi käynnistyä pian. Lähi-idän rauhanprosessissa liike on usein päämäärää tärkeämpi. Jokainen päivä ilman kuolonhuhreja on puolivoittoa. Tämäkin matka piti toiveenkipinää yllä. Tämä tulee myös olemaan viestini ensi viikon EU-ulkoministerikokouksessa.
Nyt Kirjamessujen kautta viikonlopun viettoon.
