Tällä viikolla on niin kutsuttu minitäysistunto, eli vähän kaikkea yhtä aikaa: valiokuntakokouksia, ryhmäkokouksia ja täysistunto.
Tänään päivä meni lähinnä tavaroiden vapaata liikkumista puolustaessa. Sisämarkkinavaliokunnassa käsittelimme raporttiani vastavuoroisesta tunnustamisesta. Pistän aiheeseen liittyvän työasiakirjan nettiin huomenna.
Päivän keskustelussa ei ilmennyt liiemmin ongelmia. Kaikki kritisisoivat neuvoston tiukkaa aikataulua.
Asiapuolella on vielä viilaamista, mutta siitä enemmän tuonnempana. Alustuksessani korostin asetuksen taloudellista merkitystä ja nostin esille muutamia mahdollisia ongelmakohtia.
Näitä raportteja valmistellessa on elintärkeää pitää kaikki osapuolet informoituna. Jos pelaat avoimilla korteilla ja otat kaikki ”varjoraportöörit” mukaan (eli muiden poliittisten ryhmien mepit, jotka ovat vastuussa raportin seuraamisesta), niin homma pelaa.
Syntyy ikäänkuin luonnollinen vastakkainasettelu, jossa Euroopan parlamentti pelaa yhtenä joukkueena ministerineuvostoa, eli tässä tapauksessa puheenjohtajamaata vastaan. Ideologinen vastakkainasettelu väistyy institutionaalisen väittelyn tieltä.
Jos olisin tänään vain mennyt saliin kylmiltäni, niin lopputulos olisi ollut kovin erilainen. Onneksi olin tavannut varjoraportöörit moneen otteeseen ja tuki oli sen mukainen.
Aion jatkaa samallaa linjalla. Se merkitsee toki sitä, että joudun muutamissa kohdissa joustamaan perusliberaalista linjastani, mutta se onkin raportöörin tehtävä.
