Huomenta. Terveisiä täältä Greenvillestä, Etelä-Karoliinasta. Osallistumme Suzannen kanssa entisen yliopistoni (Furman University) EU-konferenssiin, joka alkaa huomenna.
Lensimmet tänne eilen Brysselistä koko perheen voimin. Yhdeksän tunnin lento sujui hyvin. Passitarkastuksestakin päästiin hyvin läpi. Laukutkin tulivat nopeasti.
Hyvältä näytti…kunnes sitten piti pistää laukut uudestaan turvatarkastukseen. En ole aiemmin kokenut turvatarkastusta johonkin maahan tullessani…Koko ruljanssi kesti kolme tuntia. ”Homeland Security” on kyllä mennyt hiukkasen överiksi…
Siinä odotellessa kävi kuitenkin hyvä säkä. Tapasin sattumoisin Robert Karlssonin, joka on nykyään yksi maailman parhaista golfareista. Pelasi muun muassa viimeksi Euroopan Ryder Cup joukkueessa.
Olemme Robertin kanssa vanhoja tuttuja. Pelasimme monta kertaa vastakkain. Legendaarisin kilpailu käytiin Islannissa Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa vuonna 1985. Olimme lähes tasoissa ensimmäisen päivän jälkeen ja näin ollen pelasimme ”viimeisessä” pallossa.
Sää oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Asteet ylsivät nipin napin plussan puolelle. Myrsky: vettä, räntää ja rakeita vaakatasossa. Minä jähmetyin ja hän voitti mestaruuden, ylivoimaisesti.
Yhtäkaikki Robert pelaa ensi viikolla golfturnauksista suurimman, eli Mastersin. Sinne on lähes mahdoton saada lippuja. Pelaajat saavat kuitenkin oman kiintiön ja Robert kysyi jahka haluaisin tulla katsomaan. Ei siinä kauaa tarvinnut empiä. Perjantaina mennään
Asumme entisen proffani, mentorini Brent Nelsenin luona. Täällää on kiva olla. Neljä vuotta Furmanin yliopistolla olivat mahtavaa aikaa. Ne muuttivat elämäni.
