Osallistuin äsken satelliitin kautta yhteen Ranskan katsoituimmista keskusteluohjelmista – France Europe Express. Ohjelman juontaja on legendaarinen Christine Ockrent.
Tänään aiheena oli naiset ja valta. Ohjelman inspiraationa oli tietenkin Ségolenè Royalin valinta Ranskan sosialistien presidenttiehdokkaaksi.
Olin ohjelman ainoa mies, ja ainoa ulkomaalainen. Muut osallistujat olivat ranskalaisia naisvaikuttajia.
Roolini Brysselin studioista oli kertoa millaista on tasa-arvo Suomessa. Meitä käytettiin siis eräänlaisena esikuvana. Mainittiin muun muassa, että vietämme yleisen äänestysoikeuden 100-vuotisjuhlaa, ja että meillä on naispresidentti.
Pääsin mukaan keskusteluun neljä kertaa.
Ensimmäisellä kerralla kerroin, että Ranskassa on nyt samantyyppinen tilanne kuin Suomessa vuonna 1994. Tuolloinhan Elisabeth Rehnistä tuli melkein presidentti.
Totesin, että Tarja Halosen valinnassa vuonna 2000 oli toki mukana paljon sitä, että haluttiin valita ensimmäinen naispresidentti. Halonen sai kannatusta yli puoluerajojen. Toisella kerralla ei mielestäni ollut samanlaista ilmapiiriä. Totesin, että Halonen valittiin, koska hän on pätevä, ei koska hän on nainen.
Toisella kerralla kerroin Suomen äänestysjärjestelmästä. Ranskassahan on niin sanotut listavaalit, eli puolue saa oikeastaan itse päättää, kuka pääsee läpi. Puolue nimittäin määrittelee ehdokkaiden järjestyksen. Pidän järjestelmää epädemokraattisena ja usein naisia sorsivana. Kerroin myös, että lähes 40 prosenttia suomalaisista kansanedustajista on naisia. Samoin kahdeksan kahdeksastatoista ministeristä.
Kolmannella kerralla kysyttiin Euroopan parlamentista. Haluttiin tietää, onko miesten ja naisten välisellä toiminnalla eroa. Totesin, että ei ole. En kuulu sukupolveen, joka kategorisoi ihmisen aivot sukupuolen perusteella. Pätevä meppi on pätevä meppi ihan sukupuolesta riippumatta.
Viimeisellä kierroksella korostin, että yhteiskunnan tulee luoda edellytykset tasa-arvolle. On oltava ilmapiiri ja lainsäädäntö, joka mahdollistaa, että ura ja perhe eivät ole mahdoton yhtälö.
Kaiken Suomi-hehkutuksen jälkeen totesin vielä lopuksi, että hommat ovat kyllä hyvin, mutta aina on parantamisen varaa. Nostin esille, että vain 25 prosenttia valtion korkeista virkamiehistä ovat naisia ja että tasavertaiseen palkkaan on vielä matkaa.
Sunnuntai-iltaa voi viettää monella tavalla. Tämä oli yksi niistä.
