Päivän kohokohdasta ei ollut epäselvyyttä. Sain kunnian luennoida Philomelan naiskuorolle EU:n tulevaisuudesta. Rutinoitunutkin luennoitsija on otettu tällaisesta mahdollisuudesta. Niin otettu, että jälkeenpäin otettiin yhteiskuva. Siitä selvinnee miksi olin otettu.
 
 
Asiat voisivat olla huonomminkin…
 
Osa Philomelan laulajista oli mukana kampanjani avajaisissa viime vuonna. Siellä minut yllätettiin serenadilla. En punastu helposti, mutta silloin punastuin oikein kunnolla. Meillä oli mukava juttutuokio, ja toivoin, että EU-asiat tulivat porukalle ainakin hitusen verran läheisemmiksi.
 
Muutoin päivän energiataso on ollut matala. Emilie ja Oliver ovat sairastelleet ja yöt ovat olleet sen mukaiset. Olemme öisin pomppineet Suzannen kanssa vuorotellen hoivailemaan. Jossain vaiheessa yötä sitä ei enää jaksa ravata edestakaisin. Sen seurauksena koko nelikko herää aamuisin samasta sängystä. Suzanne yhdellä laidalla, minä toisella ja muksut ruhtinaallisesti keskellä pitkin ja poikin. Lapsiperheen arkea parhaimmillaan…
 
En tiedä, miten selkä suorassa olin aamuradion lähetyksessä kello 7.15. En varmaan kovinkaan. Ohjelmassa olivat mukana Liisa Jaakonsaari ja Tapani Vaahtoranta, molemmat ulkopolitiikan ammattilaisia, joita arvostan kovasti. Olen molempien kanssa usein samaa mieltä (sori Liisa, toivottavasti tämä ei vaikeuta asemaasi…). Keskustelun aiheena oli Nato. Nostin esille seuraavia näkökulmia:
 
Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa Nato ja EU nähdään usein vastakkaisina osapuolina. Tämä on oikeastaan aika ihmeellistä. Nato ja EU ovat pikemminkin saman kolikon kaksi eri puolta. 94 prosenttia EU-kansalaisista asuu Natossa. Perustelin myös viime viikon Ilta-Sanomat -kolumniani, jossa väitin, että Naton suhtautuminen ns. kumpanuusmaihin on muuttumassa. Totesin, että kumppanuusohjelma laadittiin kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen, jossa suurin osa Keski- ja Itä-Euroopan maista halusi heti Naton jäseniksi. Piti keksiä ETA-tyyppinen odotushuone. Nyt suurin osa näistä maista on Naton jäseniä, ja kumppanit ovat lähinnä liittoutumattomia kummajaisia, tai kaukaisia maita kuten esimerkiksi Kirgistan ja Azerbaijan. Puhutaan jopa siitä, että Afganistanista tulisi Naton kumppani. Ihan sopiva seura Suomelle.
 
Rauhankumppanuus ei ole enää tarkoitettu valmistamaan kumppaneita Naton jäseniksi. On täysin selvää, että monista rauhankumppaneista ei voi ikinä tulla Naton jäseniä. Nato ei ole tehnyt päätöksiä rauhankumppanuuden tulevaisuudesta. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että Yhdysvallat haluaisi käyttää rauhankumppanuutta välineenä sodassa terrorismia vastaan. Se tapahtuu pääasiassa niin, että kaikkein epävakaimpia rauhankumppaneita tuetaan mm. niiden oman turvallisuussektorin rakentamisessa.
 
Suomelta puuttuu selkeä tahtotila rauhankumppanuuden kehittämisessä. Pääpyrkimyksemme on pitkään ollut pääsy mahdollisimman syvälle Naton rakenteisiin, mutta tämän pyrkimyksen perustelut ovat jääneet epäselviksi, kun jäsenyyskään ei tunnu Suomea kiinnostavan.
 
Näyttääkin siltä, että vuosi 2008 saattaa olla viimeinen mahdollisuus liittyä Natoon. Tai ainakin sen jälkeen on tulossa pitkä tauko. Vuonna 2008 ainakin Kroatiasta, Albaniasta ja Makedoniasta tulee Naton jäseniä.

Comment

required