Mepin ja virkamiehen työssä on monenlaisia eroja. Yksi niistä on puhelindiplomatia.
Virkamiehenä oli aina helppo soittaa kollegoille ja jutella asioista. Kaikki tiesivät missä mennään ja mihin pyritään.
Egoista ei tarvinnut huolehtia, ne hommat olivat ministereiden hoidossa. Virkamiehen piti vain valmistella asiat niin, että päästiin kaikille sopivaan lopputulokseen ilman draamaa.
Tettiläisemme Henrietta Wirta ja allekirjoittanut. Päätteellä pohdiskellaan EU-kielten käännösmaailmaa.
Mepin elämä on vähän erilaista. Aika usein se on erilaisten egojen hoivaamista. Toivotun lopputuloksen saavuttaminen edellyttää, että kaikki ovat tyytyväisiä tapaan, jolla heidän ehdotuksiaan on käsitelty.
Epädiplomaattisesti voisi ehkä sanoa, että muoto ja tapa voittavat asian. Tämä viikko on ollut hyvä esimerkki puhelindiplomatian tärkeydestä.
Edellisistä kokemuksista viisastuneena olen tapaillut ja soitellut kaikille, jotka ovat esittäneet muutosehdotuksia ensi viikolla valiokunnassa äänestettävään integraatiokykyraporttiini. Työlästä hommaa, koska muutosehdotuksia on yhteensä 149. Onneksi esittäjiä on vain noin 20.
Monet ehdotukset menevät tietysti eri suuntiin, mutta jonkinlaista kompromissia pitää aina hieroa. Maanantai-iltana tiedän sitten onko puhelindiplomatia kannattanut.
Päivän suurin EU-juttu oli komission raportti laajentumisen etenemisestä. Olli Rehn oli tietenkin pääroolissa. Luin 65-sivuisen raportin ja seurasin tiedotustilaisuutta televisiosta. Hyvin meni. Mitään hätäisiä päätöksiä Turkin suhteen ei tehty. Pelataan aikaa. Hierotaan kompromissia.
Tämäkin meppi saadaan pienellä iloiseksi. Lehdistötilaisuudessa kysyttiin heti kättelyssä miksi komissio on muuttanut ”vastaanottokyvyn” ”integraatiokyvyksi”. Komissaari vastasi tyylikkäästi ja totesi lopuksi, että parlamentin raportööri Alexander Stubb käyttää samaa termiä.
Palaan yllä olevaan pohdiskeluun puhelindiplomatiasta ja egojen hoivaamista…Voi ei, onko kaikki menetetty?
PS. Toimistollamme on kahden viikon ajan ”tettiläisenä” Henrietta Wirta Munkkiniemen yhteiskoulusta. Mainio tyyppi! Munkkiniemessä sietää olla ylpeä. Mitäköhän Carrols hampurilaisravintola ajatteli meikäläisen tettijaksosta vuonna 1982?
