Suomen taloustilanne nyt

Eurooppa on pikkuhiljaa toipumassa myrskyn silmästä, mutta huolestuttavaa on, ettei Suomi ole pystynyt kirimään muun Euroopan orastavan kasvun vauhdissa. Talouden matalasuhdanteen ohella meillä on useampi kotimainen haaste – nopea ikääntymiskehitys, kilpailukykyhaaste ja teollisuuden rakennemuutos, joista jokainen yksinkin vaatisi päättäväistä vastaamista.

– Näiden haasteiden seurauksena Suomen valtio ja kunnat ovat tarvinneet keskimäärin yhteensä noin 9 miljardia euroa lisää velkaa menojensa katteeksi joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Talouskriisin alusta, vuodesta 2008, julkinen velka on lähes kaksinkertaistunut. (Lähde: VM)
– Näiden haasteiden seurauksena työttömyysasteen ennustetaan pysyvän tänä ja kuluvana vuonna 9,5 % tuntumassa. Kaikkein huolestuttavinta on pitkäaikaistyöttömyyden jatkuva kasvu. (VM/TEM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomen BKT ei ole saavuttanut finanssikriisin edeltänyttä tasoa – saati kasvanut, kuten keskeisillä kilpailijamaillamme. Takanamme on kohta hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta menetetty vuosikymmen. (VM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomi on menettänyt suhteellista kilpailuasemaansa erityisesti kustannuskilpailukyvyssä jo 2000-luvun alusta saakka. Asiantuntija-arviot ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että kilpailukykykaula on suuruusluokaltaan noin kymmenen prosenttia. Olemme euroalueen sisällä liian kallis maa ja siksi vientimme yskii pahasti, eikä uusi orastava kasvu ulotu Suomeen saakka. (VM)
– Suomen talouskehityksestä annetut ennusteet kertovat, että taloutemme tulee kasvamaan seuraavalla vuosikymmenellä vain noin prosentin vuodessa. Samaan aikaan esimerkiksi vanhustenhuollon hoivatarve on kasvamassa vielä 70 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Ikääntymiskehitys vähentää työtä tekeviä käsipareja, vaikka tarvitsemme lisää työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.(VM)

Saimme viime viikolla kaksi huolestuttavaa muistutusta Suomen talouden tilasta. Ensin komissio lähestyi meitä paimenkirjeellään ja loppuviikosta luottoluokittaja Fitch ilmoitti laskevansa Suomen luottoluokitusta AA+ -tasolle.

Suomi olisi voinut saada nämä muistutukset jo vuosia sitten. Ensimmäinen kylmä suihku tuli kuitenkin vasta noin vuosi sitten, kun Standard & Poor’s päätti laskea luokituksemme AA+ -tasolle.

Hankalasta tilanteestamme huolimatta ja erityisesti siitä johtuen, on säilytettävä usko tulevaan. Optimismia pitää olla ja kykyä nähdä vahvuudet vaikeuksienkin keskellä. Suomella on maailmalla sellainen maine, että minkä olemme sopineet, myös pidämme. Suomi on noussut menestyksekkäästi ennenkin.

Vielä ei ole liian myöhäistä estää liiallisen alijäämän menettelyä. Vielä ei ole liian myöhäistä palauttaa luottamusta Suomen julkisen talouden hoitoon. Ratkaisut ovat vielä täysin suomalaisten omissa käsissä. Käänne on tehtävä. Uskon, että tällä hallituksella on siihen riittävä tahto.

Hallituksen talouspolitiikan iso kuva – finanssipolitiikan reunaehdot

Tämä hallitus ei enää halua pyörittää julkista taloutta velkarahalla ja odottaa, että nousukausi joskus tulee ja sitten meillä on varaa maksaa elvytysvelka takaisin. Sellaista nousukautta ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Valtion tulojen lisääminen veroja kiristämällä ei enää tule kysymykseen – tämäkin polku on loppuun asti kuljettu. Suomessa on kansainvälisestikin verraten jo nyt erittäin korkea veroaste, joka syö yritysten ja kansalaisten halua ja mahdollisuuksia tehdä työtä, yrittää ja työllistää.

Hallituksen talouspolitiikan suuri linja perustuu siihen, että velkaantuminen taitetaan julkista taloutta sopeuttamalla, kestävyysvaje puretaan rakenteellisin uudistuksin, veroaste ei enää nykyisestä kiristy eikä työn verotusta kiristetä.

Hallitus rakentaa talouspolitiikan linjaansa kaikessa päätöksenteossa työtä priorisoiden. Tavoitteemme on nostaa työllisyysaste 72 %:iin ja vahvistaa työllisyyttä 110 000 hengellä.

Julkinen talous on saatava tasapainoiselle uralle. Ei siksi, että haluaisimme miellyttää luottoluokittajia tai komissiota, vaan siksi, että haluamme turvata suomalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä hyvinvointipalvelut. Vahva julkinen talous on jokaisen suomalaisen etu muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu siihen. Siihen, että toisesta ihmisestä välitetään. Siihen, että meillä on turvaverkkoja. Tämän pohjana on kestävä talous. Pohjoismainen hyvinvointimalli on loistava. Puolustan sitä koko sydämestäni. Se ei kuitenkaan kestä, ellei talouden tosiasioita oteta vakavasti.

Lähiviikkoina eletään hallituksen talouspolitiikan linjan ja sen onnistumisen kannalta ratkaisevia hetkiä. Hallitusohjelmassa on hahmoteltu ura kohti vakaamman julkisen talouden ja vahvemman työllisyyden Suomea. Meidän on tehtävä käänne kohti parempaa vielä kun ratkaisut ovat suomalaisten omissa käsissä.

Hallituksen yhteinen lähtökohta ovat 4 miljardin euron säästöt julkiseen talouteen ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoilla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun suuria muutoksia ja säästöjä tehdään, on myös vastustus kovaa. Siitä huolimatta hallitus joutuu huhtikuussa tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä. Tämä johtuu hallituksen peruuttamista tai saavuttamatta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta.

Hallitus ei voi tinkiä hallitusohjelmassa sovitusta sopeutusohjelmasta, sillä vastuu julkisen talouden tasapainotuksesta on viime kädessä maan hallituksella ja eduskunnalla, demokraattisesti valituilla päättäjillä.

Hallituksen veropolitiikka toteuttaa talouspolitiikan tavoitteita

Verotus ja sen rakenne ovat yhteiskunnan tärkeimpiä keinoja vaikuttaa kasvun kannustimiin, yritystoimintaan, työllisyyteen, hyvinvointiin ja ihmisten valintoihin. Verotuksen tärkein tehtävä on kuitenkin fiskaalinen. Verotuksen tarkoitus on kerätä yhteiskunnan tarvitsemat tulot yhteisesti sovittujen menojen kattamiseksi. Tämä on tehtävä mahdollisimman kestävällä veropohjalla ja matalilla verokannoilla.

Tulojen keräämisen lisäksi verotuksella on voimakas käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Siksi verojärjestelmää uudistettaessa on avoimesti kerrottava mihin sen eri elementeillä halutaan kannustaa.

Nykyhallitus on kirjannut ohjelmaansa selkeitä arvovalintoja – olemme halunneet valinnoillamme rakentaa erityisesti vahvempaa työllisyyttä. Hyvinvointi voi Suomessa kasvaa vain, mikäli suomalaiset tekevät enemmän työtä ja yrittävät. Siksi näitä toivottuja asioita ei kannata verotuksella rankaista nykyistä enempää – niitä tulee päinvastoin mieluummin myös verotuksen avulla ohjata nykyistä kannattavammiksi.

Hallituksen ensimmäisessä budjetissa toteutettiin ansiotasoindeksin tarkastukset kaikkiin tuloluokkiin ja kevennettiin pieni- ja keskituloisten työn verotusta lähes puolella miljardilla eurolla työtulovähennystä korottamalla. Vuoden alusta työn verotus keveni hallituksen päätöksin noin 600 miljoonan euron edestä.

Ensi syksyn budjetissa on tarkoitus tehdä useampi pienten yritysten verotusta helpottava uudistus – mm. maksuperusteinen arvonlisävero, sukupolvenvaihdostilanteiden helpottaminen, kotitalousvähennyksen korotus ja yrittäjävähennys astuvat voimaan vuoden 2017 alusta. Nämäkin uudistukset tehdään siksi, että erityisesti pienille yrityksille tarjoutuisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia investoida ja työllistää.

Tällä hallituskaudella tehdään myös isoja työn linjaa tukevia selvityksiä verotuksen osalta. Yksi isoimmista selvityshankkeista on VM:n ja VATT:n yhteistyössä tekemä selvitys yrityksiin jätettävän investointivarauksen mahdollisuuksista sekä niin sanotusta Viron veromallista. Iso selvityshanke on myös pääomatuloverotusta, omistamisen verotusta ja eri sijoitusmuotojen tasapuolista verotusta koskeva hanke. On selvää, että verojärjestelmämme tulee kannustaa investointeihin, omistamiseen ja kasvuun, jos yhteinen tavoitteemme on uusien työpaikkojen luominen tähän maahan.

Hallitus on kiristänyt haittaveroja, kuten tupakkaveroa, jäteveroa, lämmityksen ja työkoneiden polttoaineveroa sekä ajoneuvoveroa. Myös kiinteistöverotusta on kiristetty, mutta tästä huolimatta hallituksen verolinja on hallituskauden aikana keventävä, kun painopistettä siirretään vastaavasti pois työn ja yrittäjyyden veroista.

Tästä linjavalinnasta myös talouspolitiikan arviointineuvosto antoi hallitukselle kiitosta ja totesi valitun politiikan parantavan verojärjestelmän tehokkuutta.

Suuret uudistukset – yhteiskuntasopimus ja soten rahoitus

Tällä hallituksella on toteutettavana kaksi isoa uudistusta ylitse muiden, jotka onnistuessaan vaikuttavat ratkaisevasti kestävyysvajeeseemme ja tulevaisuuden kasvun mahdollisuuksiin. Nämä uudistukset ovat kilpailukykysopimus sekä sote-uudistus.

Molemmat uudistukset vaikuttavat myös verotukseen. Käyn ensin läpi kilpailukykysopimusta, sitten sote-kokonaisuutta erityisesti rahoitusratkaisujen näkökulmasta.

Miksi kilpailukykysopimus tarvitaan tai miksi hallitus ylipäätänsä puuttui työmarkkinakeskusteluun? Siksi, että olemme hallituksen työlinjassa sitoutuneet kunnianhimoiseen 72 prosentin työllisyysaste- ja 110 000 hengen työllisyyskasvun tavoitteeseen. Sopimus tarvitaan, jotta yhä useampi suomalainen pääsisi töihin. Se tarvitaan, jotta Suomessa olisi kannattavampaa työllistää ja investoida.

Laajasti toteutuessaan työmarkkinajärjestöjen pohjaratkaisu vahvistaa työllisyyttä ensiarvioiden mukaan 35 000 hengellä. Sopimus yksin vastaa siis noin kolmasosaa hallituksen koko työllisyystavoitteesta. Se on iso harppaus eteenpäin. Julkista taloutta sopu vahvistaa pitkällä aikavälillä työllisyyden vahvistumisen kautta noin 600 miljoonalla eurolla. Mikäli sopimuksen kattavuus jää toivottua kapeammaksi, myös julkisen talouden positiiviset vaikutukset heikkenevät.

Haasteellista on, että kiistatta positiivisista vaikutuksistaan huolimatta sopimus jää melko kauas hallituksen ohjelmassaan asettamasta, miljardin euron verokevennyksen sallivasta, kahdella miljardilla eurolla julkista taloutta vahvistavasta tavoitetasosta. Yhdistettynä julkisen talouden valmiiksi haastavaan asetelmaan, kehysriihessä hallituksen eteen väistämättä tuleviin lisäsäästöihin ja yllämme roikkuvaan liiallisen alijäämän menettelyn uhkaan, hallituksen liikkumatila sopimuksen synnyttämisessä erilaisin porkkanoin ei ole suuri.

Sopimuksen myötä keskituloisen palkansaajan verotus kiristyisi efektiivisesti runsaalla prosenttiyksiköllä. Tämän kompensoiminen palkansaajalle työn verotuksen kautta tarkoittaisi työn verotuksen keventämistä noin miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Alustavien ennusteiden mukaan työntekijämaksujen kompensointi työn verotuksessa vaikkapa vain ensi vuonna ajaisi Suomen lähelle EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kolmen prosentin alijäämärajaa.

Valtiovarainministerin näkökulmasta tämä realismi rajoittaa toimintavaihtoehtoja. Ensinnäkin on ensisijaisen tärkeää, että hallitus pitää finanssipolitiikan liikkumavaran ja keinovalikoiman omissa käsissään. Pidän mahdottomana ajatusta, että tässä taloustilanteessa hallitus rakentaisi koko talouspolitiikan perustansa epävarmojen odotusten varaan. Julkista taloutta voimme rakentaa kestävällä tavalla vain varmistettujen päätösten ja testattujen arvioiden pohjalle.

Hallituksen tulee rakentaa kokonaisuutta siten, että hallitusohjelman mukaisille tuloveroratkaisuille jää vaalikauden aikana tilaa. Toistan vielä sen, että hallitusohjelman selkeä linjaus on, ettei kenenkään työn verotus kiristy. Tästä lupauksesta haluamme pitää kiinni ja teemme kaikkemme sen eteen.

Kun hallitus keväällä määrittelee, miten yhteiskuntasopimuksen vaikutusta julkiselle taloudelle voidaan laskea, ovat rakenteelliset uudistukset tässä määrittelyssä erityisen arvokkaita. Jo nyt sopimuspohjassa tehdyn työn määrä lisääntyy, kun vuosittainen työaika pitenee 24 tunnilla. Tämä on iso askel eteenpäin. Myös Suomen palkkamalli, jossa muiden alojen palkanmuodostus seuraa viennille alttiiden alojen tasoa, on merkittävä ja tärkeä rakenteellinen uudistus.

Erityisen painavan arvon hallitus on asettanut paikallisen sopimisen edistämiselle tulevalla työehtosopimuskierroksella. Sen merkitys työllisyystavoitteen toteutumisen kannalta on hallitusohjelman keinovalikoimasta kaikkein suurin – siksi toteutuessaan kunnianhimoinen paikallinen sopiminen toisi näköalaa vahvempaan talouskasvuun ja runsaammin liikkumavaraa julkiseen talouteen.

Hallituksen tavoitteena on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, palkanlisistä, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta.

Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät toivo hallituksen sotkeutuvan paikallisen sopimisen edistämiseen, järjestöjen tulisi huolehtia paikallisen sopimisen edistämisestä työehtosopimusten kautta. Tämä on kaikkien osapuolten etu – nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Jos työmarkkinajärjestöt onnistuvat paikallisen sopimisen edistämisessä, hallitus on jo todennut tulevansa vastaan keventämällä työn verotusta jopa miljardilla eurolla. Tämä on tärkeä viesti molemmille puolille työmarkkinapöytää: jatkakaa sopimisen hengessä, edistäkää laajoja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja hallitus tulee vastaan. Pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä.

Sote-uudistuksen seuraavat isot päätökset koskevat mallia, jolla sote-palveluiden rahoitus tulevaisuudessa kerätään. Pöydällä on ollut niin kuntavetoista rahoitusta, valtionrahoitusta kuin maakuntaveroakin. Kuntavetoisen rahoituksen hallitus on sen perustuslaillisten haasteiden takia linjannut ulos vaihtoehtovalikoimasta jo viime syksynä.

Sote-rahoitusratkaisun osalta tilanne on valtiovarainministeriöstä tarkastellen hyvin selkeä. Hallitusohjelman linjausten siitä, ettei kenenkään työn verotus kiristy, eikä kokonaisveroaste nouse, on toteuduttava tämänkin suuren uudistuksen yhteydessä.

Monet asiantuntijat, mukaan lukien sote-uudistuksen valmistelusta vastaava korkein virkamies, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ovat todenneet, että paras vaihtoehto sote-menojen rahoittamiseksi on valtionrahoitus asiakasmaksuilla täydennettynä. Kunnallisveroa tulisi vastaavasti alentaa. Myös valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelussa tehty työ on päätynyt samaan ratkaisuun. Vain valtion rahoituksella voimme todella turvata sen, ettei kokonaisveroaste nouse ja työn verotus kiristy.

Olen vahvasti sitä mieltä, että näin pienessä maassa kaksi verotuksen tasoa riittää mainiosti. Koko uudistuksen tavoite on tuottaa suomalaisille tulevaisuudessa entistä laadukkaampia sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä tehokkaammalla hallinnolla, ei rakentaa ylimääräistä hallintoa. Kolmas veroporras ja maakuntien verotusoikeus löisivät tavoitteitamme korville monimutkaistamalla verotusta entisestään ja luomalla yhä lisää painetta työn verotuksen kiristymiselle

Soten rahoituksen järjestämiseksi valtionverotuksen kautta on kaksi vaihtoehtoa: joko nykyisen ansiotuloverojärjestelmän sisällä, eli valtion tuloveroasteikkoa muokkaamalla tai erillisellä sote-verolla.

Nykyjärjestelmän kautta tapahtuva muutos olisi hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että se ei monimutkaistaisi verojärjestelmää erillisellä uudella verolla. Relevantti kysymys on, miksi ottaa uusi vero käyttöön kun on jo olemassa sopiva vero. Tässä tapauksessa valtion tuloveroasteikko alkaisi nykyistä alemmalta tulotasolta. Tähän malliin kuitenkin liittyy pieniä veroasteen vaihteluita eri tulotasoilla, jotka pitäisi pystyä uudistuksessa minimoimaan.

Erillinen sote-vero siirtäisi palan kunnallisverosta valtiolle – sinänsä kyseessä olisi yksinkertainen muutos, mutta siinäkin riskinä on, että se monimutkaistaisi verojärjestelmää.

Kunnallisveroprosentteja alennettaisiin lailla uudistuksen voimaantulovuonna, ja niille asetettaisiin siirtymäajaksi katto tai vaihteluväli. Näin varmistettaisiin se, että kenenkään verotus ei kiristyisi. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennettaisiin saman verran – suuruusluokka karkeasti runsaat 10 prosenttiyksikköä – valtion verotus puolestaan kiristyisi vastaavasti.

Kuntakohtaiset erot sote-kustannuksissa ja verotuloissa ovat suuria, ja yksi uudistuksen isoista kysymyksistä onkin, miten näitä vaikutuksia jatkossa tasattaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen hallituksen on etsittävä ratkaisu pian. Tavoitteenamme on, että sote-uudistus voisi myös rahoitusratkaisun osalta edetä lähiviikkoina.

Lopuksi – uskotaan tulevaan

Suomi on tänä keväänä monella tapaa isojen ratkaisujen edessä. Ratkaisut, joita tänä keväänä teemme, vaikuttavat Suomen talouskehityksen suuntaan. Myös veropolitiikan näkökulmasta on käynnissä monta merkittävää uudistusta.

Talouden kuva voi olla synkkä ja tilanteen voi kokea niinkin, että on aika sormella osoitella ongelmia ja murehtia pakkoa tehdä muutoksia.

Minusta kannattaa kuitenkin ajatella, että on onni, että voimme uudistaa rakenteitamme itse, parhaaksi kokemallamme tavalla. Valtiovarainministerinä olen nähnyt toisenlaisiakin kohtaloita – esimerkiksi viime kesänä päättäessämme Brysselissä kreikkalaisten puolesta siitä, mitä Kreikan tulisi maansa talouden pelastamiseksi tehdä.

Suomi pystyy kyllä kääntämään niin negatiivisen taloustilanteen, ulkopuolelta meihin kohdistuvan paineen, kuin ajattelutavankin uutta nousua tukevaksi. Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja tämän jälkeen on tehtävä korjausliike. Sen sijaan, että yrittäisimme kynsin ja hampain säilyttää vanhaa, rakennetaan mieluummin uutta.

Taloudessa on paljon psykologiaa ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon myös lamaannuksen ja toimettomuuden psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Uskon vahvasti siihen, että pystymme tekemään käänteen – huolehtimalla julkisen talouden velkaantumisen taittamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja kilpailukykyisestä verotuksen tasosta.

(Puhuttu vapaasti, tässä puheen taustamuistiinpanot)