Kyrkogårdsön, Porkkala. Kavereiden mökillä lasten kanssa.

 

Olin täällä ensimmäistä kertaa vuonna 1985. Joka vuosi on tullut käytyä. Vain viime kesä oli poikkeus.

 

Paikka on kuin suoraan postikortista. Mökki ulapalla. Näkymä suoraan Porkkalan väylälle. Kallio, kukkula, meri. Silmä ja sielu lepäävät.

 

Seurana bestman perheineen. Kummityttö Elisa on parasta pataa Emilien kanssa. Vain sandaalien vaihto aiheuttaa kränää. Pienet tytöt, isot ongelmat…

 

”Kakkosäiti” Berit jaksaa pitää meistä huolta. Syödään hyvin. Jutellaan elämänmenosta.

 

Kallioilla ja meren äärellä antennit ovat kokoajan pystyssä. Lapsia ei voi päästää sekunniksikaan tutkan ulkopuolelle.

 

Käymme Porkkalanniemen kaupassa ostamassa jätskiä. Ei se tästä enää parane. Vain Suzanne puuttuu. Jonkunhan on tehtävä töitä…onneksi koko perheen loma alkaa perjantaina.

 

PS. Idylliin iski vain yksi lovi. Oliverin päiväunien aikana sain kirjoitettua Blue Wings -kolumnin. Onneksi huominen Ilta-Sanomat ja perjantain Lehtiyhtymä ovat jo viime viikon tuotoksia.