Liverpool ja Chelsea häiritsevät taas nettipäiväkirjan kirjoittamista. Katson ottelua ja yritän kirjoittaa.
Huomaan olevani enemmän ja enemmän ”sinut” ryhmäviikkojen kanssa. Keskusteluissa on toki paljon löysää, mutta löytyy niistä välillä asianjyvääkin. Ehkä minua häiritsee eniten se, että muutamat ottavat itsensä vähän liian tosissaan.
Ryhmäviikolla oppii ainakin rakentamaan kompromisseja. Niitä tarvitaankin nimenomaan oman poliittisen ryhmän sisällä. Tällä viikolla olen vääntänyt kättä terveysväittämistä. Laadin asiasta lausunnon sisämarkkinavaliokunnassa. Ympäristövaliokunnalla on vetovastuu. Omalta osaltani yritän välttää tilannetta, jossa EU kertoo meille mikä on terveellistä ruokaa tai millaisia terveysväittämiä ruokapakkauksissa saa olla.
Viikon toinen teema on ollut EU:n rakenteilla oleva diplomaattikunta. Esittelin asian apulaiskoordinaattorin ominaisuudessa työryhmässämme ja varsinaisessa ryhmäkokouksessa. Asia etenee vauhdilla. Parin vuoden sisällä EU:lla on ulkoasiainpalvelu diplomaatteineen. Siitä on hyötyä varsinkin pienille maille. Saamme sellaisia palveluja ja sellaista informaatiota, jota emme yksin pystyisi tuottamaan.
Tänään ryhmän kuumin aihe oli Moskovassa 9.5. järjestettävä voitonpäivän juhla. Se samainen, josta Suomessakin on paljon keskusteltu. Varsinkin siitä, tulisiko presidentti Halosen osallistua juhlaan vai ei.
Itse olin muutama kuukausi sitten mukana allekirjoittamassa julistusta, jossa tuomittiin juhla. Kärjistäen: pitääkö meidän juhlia Neuvostoliiton voittoa toisessa maailmansodassa? Kommunismi tappoi yli 60 miljoonaa viatonta ihmistä. Toisaalta natsismin tuho on juhlimisen arvoinen asia. Pääasia, että menneisyytä katsotaan rehellisesti suoraan silmiin.
Euroopan parlamentissa valmistellaan nyt julistusta asiasta. Ryhmämme sisällä oli kaksi leiriä. Uusien maiden mepit peräänkuuluttivat jyrkkiä sanakäänteitä. Muutama muu haluaisi pysyä maltillisemmalla linjalla. Suurin ongelma on, että sosialistit ja vasemmisto vastustavat koko julistusta. Veikkaan, että aihe on ensi viikon täysistunnon kuumin peruna.
Huomenna on jännä päivä. Sain jostain syystä kutsun Henry Kissingerin lounaalle. Meitä on noin tusinan verran virkamiehiä ja meppejä, jotka osallistuvat Kissingerin kanssa luottamukselliseen keskusteluun EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista. Odotan innolla tapaamista elävän legendan kanssa.
