Neljä päivää, viisi maata. Oli rankka reissu. Päälle iski vielä vatsatauti, mutta nyt ollaan taas tolpilla. Pari hyvin nukuttua yötä kirvoittaa seuraaviin pohdintoihin, joista kuulisin erittäin mielelläni arvon blogikommentaattoreidin kommentteja.

Reissu oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Se vahvisti näkemykseni alueen maiden tilanteen monimutkaisuudesta.

Jugoslavian hajoamissodista, jotka koskettivat eniten Bosnia-Hertsegovinaa ja Kosovoa, on kulunut vain 10-15 vuotta. Joistakin selkkauksista on vielä vähemmän aikaa. Sotiminen ja vihamielisyydet naapuruus- tai jopa perhekunnittain on jättänyt jälkensä alueen maihin. Kaikissa pääkaupungeissa on tukuttain pommitettuja rakennuksia.

Turvallisuustilanne vakiintunut – 15 vuodessa alueelle on saavutettu rauha. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei pitänyt aseellista konfliktia enää todennäköisenä, vaikkakin etnisten ryhmien välillä on edelleen jännitteitä ja nationalismi voi edelleen hyvin useissa alueen maissa.

Painopiste on selkeästi siirtynyt sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan rauhanturvatoiminnan painopisteen siirtyessä Euroopan ulkopuolella Afganistaniin, Sudaniin, Tsadiin ja muihin akuutimpiin kriisipesäkkeisiin. Näin pitääkin olla. Oikeusvaltio, oikeusjärjestelmä, hyvinvointi, jälleenrakentaminen – kaikki termejä, jota toistettiin matkan aikana. 

Keskeinen huomio on myös alueen eritahtinen sosio-ekonominen kehitys. Ääripäinä ovat EU-jäsenyysneuvotteluiden loppuvaiheessa oleva Kroatia ja vuonna 2008 itsenäistynyt Kosovo. Erityisesti Kosovo tulee tarvitsemaan kansainvälisen yhteisön huomiota vielä pitkään. Vaikutelmaksi erityisesti Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa jäi myös kansainvälisen yhteisön sekavuus; toimijoita on paljon ja yhteinen sävel tuntuu puuttuvan erityisesti Kosovossa, missä myös EU on jakautunut suhtautumisessaan itsenäiseen Kosovoon.

EU-integraatio: maailmassa ei liene toista aluetta, jossa EU:n vaikutusvalta on niin merkittävä kuin Länsi-Balkanilla. Mielipidemittausten mukaan tuki maiden EU-integraatiolle on vankka, vaikkakin EU ymmärretään usein joko rahasampona ja tavaroiden, pääomien ja ihmisten vapaana liikkumisena. Mahdollisuus tulla EU:n jäseneksi on toiminut keskeisenä muutosvoimana kaikissa Länsi-Balkanin maissa, mikä myös osoittaa EU:n laajentumispolitiikan voiman. EU:n tulisikin edellä mainituista syistä ottaa aikaisempaa merkittävämpi rooli alueella, erityisesti Bosniassa ja Kosovossa. Lissabonin sopimus tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. Jos EU ei onnistu politiikassaan Länsi-Balkanilla, niin missä se voi onnistua?

Jos asioita ylipäätään voi järjestykseen pistää, niin seuraavassa luettelo, joka ainakin teoriassa lähtee vaikeimmasta helpoimpaan:

1. Bosnia-Hertsegovinan yleistilanne.

2. Kosovon ja Serbian suhde.

3. Makedonian nimikiista Kreikan kanssa.

4. Kroatian ja Slovenian aluevesikysymys.

Kalenterin kautta tarkasteltuna matka näytti tältä:

Maanantai 1.2.

klo 8.30-10.30 lento Helsinki-Sarajevo (aikaero 1h)

klo 11 tapaaminen Bosnia ja Hertsegovinan presidenttineuvoston puheenjohtajan Zeljko Komsicin kanssa

klo 11.30 tapaaminen B-H:n parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen Milorad Zivkovicin kanssa

klo 12.15-13.45 lounas korkean edustajan Valentin Izhkon kanssa, mukana myös komission delegaation päällikkö Dimitris Kourkoulas, Eufor-joukkojen komentaja Bernhard Bair sekä Espanjan suurlähettiläs Alejandro Alvargonzalez

klo 14 tapaaminen Bosnian varaulkoministeri Ana Trisic-Babicin kanssa

klo 15 puhe Bosnian parlamentissa

klo 17-17.45 lento Sarajevo-Skopje

Tiistai 2.2.

klo 9.30 kahdenvälinen tapaaminen ulkoministeri Antonio Milososkin kanssa

klo 10 valtuuskuntakeskustelut ulkoministeri Milososkin kanssa

klo 10.45 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen Makedonian presidentin George Ivanovin kanssa

klo 11.45 tapaaminen EUn erityisedustajan Erwan Foueren kanssa

klo 12.30 lounas ulkoministeri Milososkin isännöimänä

klo 14.-14.20 lento Skopje-Pristina

klo 15 kuljetus lentokentältä suurlähetystöön, Camp Villeen, autolla

klo 17.15-18.30 suurlähetystön ja suomalaisten asiantuntijoiden briiffi: Matti Raatikainen, sotarikostutkinnan johtaja / Jarmo Helppikangas, päälakimies / Rolf Ahlfors, siviilirekisteriyksikön päällikkö, EULEX (The European Union Rule of Law Mission in Kosovo). Päivi Nikander, neuvonantaja, ICO:n (International Civilian Office, Kansainvälinen siviilitoimisto). Keskisen taisteluosaston komentaja prikaatikenraali Seppo Toivonen.

klo 19 iltapala SKJK:n komentajan, everstiluutnantti Pasi Rekilän kanssa.

Majoittautuminen Camp Villeen (konttimajoitus)

Keskiviikko 3.2.

klo 7.30 aamiaistapaaminen delegaation kanssa Camp Villessä

klo 8.15 lähtö Camp Villestä

klo 8.45 tutustuminen Suomen ja Ruotsin yhteislähetystön tiloihin ja henkilökuntaan Pristinassa

klo 9 tapaaminen: Markku Laamanen, ETYJ:n varajohtaja Kosovossa

klo 10 tapaaminen: Yves de Kermabon/EULEX:n päällikkö

klo 10.45 lähtö EULEXista autolla

klo 11 tapaaminen: pääministeri Hashim Thaçi sekä varapääminsiteri Hajredin Kuci

klo 11.45 pressitilaisuus yhdessä Hashim Thacin kanssa

klo 12 tapaaminen: varaulkoministeri Vlora Citaku

klo 12.45 lounas: EUSR/ICR( EU:n erityisedustaja ja kansainvälinen siviiliedustaja) Pieter Feith , Ravintola Pinocchio

klo 14.30 tapaaminen: KFOR:in komentaja kenraaliluutnantti Markus Bentler, Film City

klo 16-16.40 lento Pristina-Belgrad

klo 20-23 illallinen ulkoministeri Vuk Jeremicin kanssa

Torstai 4.2.

klo 8 käynti Suomen Serbian suurlähetystössä

klo 9 haastattelu Politica-lehden kanssa

klo 10 kahdenvälinen tapaaminen Vuk Jeremicin kanssa

klo 10.30 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen pääministeri Mirko Cvetkovicin kanssa

klo 12 lento Belgrad-Zagreb

klo 13 saapuminen Zagrebin lentokentälle

klo 13.30 virallinen lounas Kroatian ulkoministeri Gordan Jandrokovicin kanssa

klo 15 tapaaminen Kroatian pääministeri Jadranka Kosorin kanssa

klo 15.45 lehdistötilaisuus ulkoministeri Jandrokovicin kanssa

klo 16.10 Kroatian HRT:n tv-haastattelu

klo 17 lähtö Zagrebin lentokentältä ? kotiin!

klo 20.40 Helsinki-Vantaalla

PS. Martti Ahtisaari on Kosovossa niin suosittu, että maassa on nykyään paljon Martti-nimisiä poikia. Veikkaan, että näemme saman syndrooman Serbiassa, jossa on varmaan jo nyt muutama Olli (Rehn).

Comment

required