Pidin iltapäivällä puheenvuoron UM:n kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä. Mukana iso joukko omaa väkeämme niin kotimaasta kuin ulkomaanedustustoista. Meillä oli myös hyvä keskustelu, joka menikin yliajalle.
Alla puheenvuoroni pääkohdat:
Maailma on talouskriisin vauhdittamana asettumassa uuteen asentoon. 2010-lukua tulee leimaamaan kolme suurta trendiä.
Ensinnäkin kansainväliseen politiikkaan tulee lisää merkittäviä toimijoita. Moninapaistuminen jatkuu ja tulee entistä näkyvämmäksi. Tuotannon ja kulutuksen painopiste siirtyy transatlanttiselta akselilta kohti Aasiaa. Uudet toimijat näkyvät myös kehitysmaissa. Esimerkkinä vaikkapa Kiinan toiminta resurssiensa varmistamiseksi Afrikassa. Tämä kehitys jatkuu ja laajenee todennäköisesti muihinkin nouseviin toimijoihin, ml. Intia ja Brasilia.
Toiseksi kansainvälisiä instituutioita uudistetaan. Epävirallinen tai ?kevyt? multilateralismi kuten G20 ja muut ?G-ryhmät? vahvistuvat ja nämä käytännöt mahdollisesti laajenevat eri politiikkalohkoille. Vastaavasti perinteisten monenkeskisten järjestöjen muutospaine kasvaa. Joissain järjestöissä, kuten ns. Bretton Woods-instituutioissa, uudistuksissa on osittain päästy liikkeelle. Osin muutos on hyvin hidasta ja vaikeaa.
Kolmanneksi: kansainvälisen politiikan agenda laajenee. Ilmasto, energia ja luonnonvarat ovat teemoja, jotka vakiinnuttavat 2010-luvulla paikkansa politiikan ytimessä. Talouteen etsitään uusia yhteistyön malleja. Uuden tyyppiset kriisit, hauraat valtiot, ääriliikkeet ja joukkotuhoaseet ovat globaaleja riskejä.
Mitä tämä muutos sitten edellyttää?
– Vaaditaan laajaa, horisontaalista näkemystä ulkopolitiikasta. Turvallisuus, kauppa ja kehitys ovat tiiviisti vuorovaikutuksessa. Kytkennät eri lohkojen välillä on ymmärrettävä entistä paremmin.
– Kehitysmaat on nähtävä Suomen ja EU:n politiikassa monipuolisesti. Ne eivät ole ainoastaan kehitysyhteistyön kohteita, vaan myös toimijoita maailmanpolitiikassa. Kehitysmaaryhmä on heterogeeninen, mutta sen strateginen merkitys on kasvussa. Nousevien talousmahtien intressit ovat maailmanlaajuisia. Köyhimpien maiden ongelmilla on taas entistä globaalimmat seuraukset. Haasteisiin on vastattava laaja-alaisesti, koko keinovalikoimaa käyttäen.
– Kansainvälisiä instituutioita on uudistettava tavalla, joka ylläpitää ja vahvistaa multilateralismia. Uusien, G-tyyppisten järjestelyiden vahvistuminen lienee väistämätöntä, mutta sitä on koetettava ohjata suuntaan, joka vahvistaa multilateralismia eikä heikennä sitä. Tärkeää on myös uudistaa perinteisiä monenkeskisiä instituutioita, kuten YK:ta, tavalla joka pysyy uusien järjestelyiden perässä. Muuten näiden järjestöjen roolia pitkällä tähtäimellä heikentyy.
– Meidän on luotava vahvat suhteet kaikkiin merkittäviin toimijoihin. EU:n on syytä rakentaa toimivaa kumppanuutta Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Venäjän ja muiden kanssa. Samalla Suomen on syytä rakentaa myös mahdollisimman vahvat omat yhteydet eri puolille, jotta ymmärrämme kehitystä ja voimme siihen osaltamme vaikuttaa.
Miten arvon blogikommentaattorit arvioivat maailman muutosta?
PS. Kävin eilen Puolan suurlähettilään Joanna Hofmanin residenssissä kirjoittamassa nimen surunvalittelukirjaan. Keskustelin myös suurlähettilään kanssa. Puolalaisten suru on erittäin syvä ja koskettaa vahvasti myös meitä suomalaisia.
