Olin tänään illallispuhujana mielenkiintoisessa porukassa. Paikalla oli noin 30 suomalaista ja ulkomaalaista EU-vaikuttajaa.
Tilaisuus oli siinä mielessä kiva, että tunsin kaikki entuudestaan. Oli entisiä kollegoja ja jopa entinen professorini Bryggen ajoilta, Helen Wallace.
Pidin puheen EU:n tulevaisuudesta. Jaoin EU-pohdiskelijat kolmeen kategoriaan: pessimistit, optimistit ja realistit. Pyysin kaikkia kuulijoita miettimään mihin joukkoon he itse kuuluvat. Näkevätkö he EU:n tulevaisuuden tummana, vaaleana vai harmaana?
Pessimistin mielestä EU:n poliittinen ilmapiiri heikkenee vuosi vuodelta. Hallitustevälisyys jyrää. Isot ja pienet kiistelevät. Ranskan, Saksan ja Britannian hallitusmuutoksista ei ole hyötyä ainakaan EU:lle. Komissio on heikko. Euroopan parlamentti on arvaamaton hullujenhuone. Euroopan talouskasvu taantuu. Uusi EU-sopimus kaatuu. Laajentuminen pysähtyy. Lopulta EU hajoaa.
Optimisti pistää pöytään vastakkaiset teesit. EU:lla menee itse asiassa hyvin. Ranskan ja Saksan vaalit, sekä Britannian uusi pääministeri ovat tuoneet uutta virtaa. Barroson komissio on hoitanut hommansa hyvin. Euroopan parlamentista on tullut vastuullinen lainsäätäjä. Euroopan talouskasvu jatkuu. Euro on maailman vakain valuutta. Uusi EU-sopimus astuu voimaan ennen seuraavia EU-vaaleja. Laajentuminen jatkuu hitaasti, mutta varmasti. Tulevaisuus tuo mukanaan enemmän, ei vähemmän EU:ta.
Realisti lyö kiilan näiden kahden näkemyksen väliin. Hänen mielestä EU:n nykytila ei pahemmin poikkea normaalista. Aina on kiistelty ja silti ollaan edetty. EU on jatkuvaa kriisinhallintaa. Sarkozy-Merkel akseli voittaa Chirac-Schröder kaksikon mennen tullen. Brown on pragmaattinen eurooppalainen johtaja. Komissio hoitaa juuri niitä tehtäviä, mitkä sille kuuluu. Euroopan parlamentti on vallankasvun myötä ottanut vastuullisemman roolin lainsäädäntötyössä. Talouskäyrät näyttävät hyviltä. Uusi sopimus menee läpi siksi, että sitä ei kutsuta perustuslaiksi. Laajentuminen etenee. EU puksuttaa eteenpäin raiteellaan.
Itse taidan olla jossain optimistin ja realistin välimaastossa. Se on minulle niin sanotusti ”edistysaskel”, koska aiemmin olin pelkkä optimisti.
Olisi mielenkiitoista kuulla missä kategoriassa näet itsesi? Oletko EU-pessimisti, -optimisti vai -realisti? Tai ehkä kaikkia kolmea yhtäaikaa?
