Perustuslaillinen kujanjuoksu jatkuu. Ilmapiiri vaihtelee päivästä toiseen. Tulee mieleen viime syksyn Buttiglione-tapaus.
Tuntuu siltä, että muusta ei puhuta, vaikka tänäänkin äänestettiin tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi terrorismin vastaisesta toimintasuunnitelmasta ja petostentorjunnasta. Saimme hylättyäkin muutaman jäsenmaan tekemän epäsuhtaisen ehdotuksen viestintäliikennetietojen säilyttämisestä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että parlamentin enemmistö tulee ehdottamaan ratifiointiprosessin keskeyttämistä. Tarvitaan tuumaustauko. Taustalla on tietenkin Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset. Pelko dominovaikutuksesta on todellinen. Pelätään, että kahden kielteisen äänestyksen seurauksena myös muissa kansanäänestyksissä torjuttaisiin perustuslaki.
Puhuimme perustuslaista tänään kokoomusmeppien lehdistöaamiaisella, EPP:n (Euroopan kansanpuolue) suppeassa perustustuslakityöryhmässä (jota vetää Elmar Brok), EPP:n perustuslakivaliokuntaryhmän keskuudessa ja lopuksi varsinaisessa EPP:n ryhmäkokouksessa.
Näistä keskusteluista voi vetää neljä johtopäätöstä, jotka muodostanevat ryhmämme poliittisen kannan. Nyansseissa ja tulkinnoissa on varmasti eroa, mutta perusviesti on seuraava:
1. Kielteisistä kansanäänestyksistä on otettava oppia.
2. Perustuslakia on edelleen puolustettava. Se on huomattava parannus Nizzan sopimukseen. Sopimus tekee unionista selkeämmän, tehokkaamman ja demokraattisemman.
3. Otetaan tuumaustauko. Tauolle on asetettava takaraja, joka voisi olla esimerkiksi kesäkuu 2006. Käytännössä siis tuumaustaun päätyttyä työ jatkuisi nimenomaan Suomen puheenjohtajuuskaudella.
4. Kehotetaan Eurooppa-neuvostoa, eli kesäkuun 16.-17. huippukokousta, saattamaan rahoitusraamineuvottelut päätökseen.
Tältä pohjalta pidetään ryhmämme puheenvuoro huomenna. Veikkaisin, että nämä elementit löytyvät myös jossain muodossa Eurooppa-neuvoston päätelmistä puolentoista viikon päästä.
Illan ryhmäkokouksessa oli myös hieman draamaa. Pitkän venkoilun jälkeen päätettiin erottaa brittiläinen Roger Helmer ryhmästä. Eron syynä ei ollut hänen EU-vastaisuus, vaan epälojaalisuus omaa brittidelegaatiota ja koko ryhmäämme kohtaan. Puolustuspuheenvuorossaan Helmer kehotti kaikkia äänestämään erottamisen puolesta. Kehoitus meni perille.
