Tänään ei ainakaan voinut väittää, että täysistunnossa olisi ollut tylsää. Turkkikeskustelu tuo aina mukanaan säpinää. Niin tälläkin kertaa.
Britannian Eurooppa-ministeri ja laajentumiskomissaari Olli Rehn pitivät maltilliset alustuspuheenvuorot. He kertoivat missä mennään ja että jäsenyysneuvottelut alkavat ensi maanantaina.
.jpg)
Olli Rehnin ja suomalaismeppien perinteinen aamupalatapaaminen.
Sitten se kaikki alkoi. Meidän ryhmämme puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering kertoi ensin, että ryhmällämme ei ole yhtenäistä kantaa. Sen jälkeen hän tykitti perussaksalaisen Turkki-vastaisen puheenvuoron.
Tämän jälkeen sosialistiryhmän Martin Schulz haukkui Pötteringin ja ryhmämme pystyyn. Taisi mennä vähän Saksan sisäpolitiikan puolelle. Salissa huudeltiin puolin ja toisin. Pari meidän meppiä huusivat, että Schulz ”valehtelee”. Homma ryöstäytyi sen verran käsistä, että puhemies Borrell puuttui peliin ja pyysi salia rauhoittumaan.
No, eihän sitä rauhaa oikein tahtonut tulla, varsinkaan sen jälkeen kun ”punainen-Danny”, eli Daniel Kohn-Bendit tarrautui mikkiin. Hän solvasi Elmar Brokia, joka taas räksytti takaisin. Tätä tahtia sitten jatkettiin vähän aikaa, kunnes yksittäiset mepit pitivät hiukkasen maltillisempia puheenvuoroja.
Ennen äänestyksiä tilanne oli rauhoittunut sen verran, että Schulz, Pöttering, Brok ja Kohn-Bendit pyytelivät toisiltaan anteeksi ja vannoivat ikuisen rakkauden nimeen. Sööttiä.
Kaikki tämä on vain esimakua Turkin kivisestä jäsenyystiestä. Konkreettisesti se koettiin heti päivän ensimmäisessä äänestyksessä. Parlamentti päätti lykätä päätöstä EU:n ja Turkin välisen tullisopimuksen hyväksymisestä. Mielestäni täysin vastuuton päätös. Osoitus siitä, että Euroopan parlamentti ei aina ole valmis ottamaan vastuuta siitä vallasta, joka sille annetaan.
Turkkiteema jatkui myös meidän seksuaalivähemmistöryhmän kokouksessa. Siellä meille alustivat Sedef Cakmak ja Kursad Karamanoglu. Molemmat aktivisteja Turkissa. Heidän mukaansa Turkki on nyt kuin Manchester 1970-luvun lopulla. Mutta maasta puuttuvat voimakkaat aktiivit ja yhdistykset, jotka rummuttaisivat seksuaalivähemmistöjen aseman puolesta.
Asiantuntijavieraiden sanoin ihmisoikeuskeskustelua hallitsee Turkissa kaksi asiaa ylitse muiden: islaminuskoisten naisten oikeus pukeutua huiviin sekä etnisyys. Seksuaalivähemmistöistä ei hallitus sano halaistua sanaa. Turkin pitääkin nyt välttää Tory-syndrooma ja puhua ihmisoikeuskysymyksistä myös maan sisäisesti. Mutta eivät vähemmistöjen asiat vielä paratiisitasolla ole EU:n nykyisissä jäsenmaissakaan. Eräs esimerkki on EU-jäsen Latvia, joka perustuslakitasolla kieltää homoseksuaaliset suhteet , vaikka se on selkeästi ristiriidassa EU:n valtionpäämiesten hyväksymän Euroopan ihmisoikeusasiakirjan sekä kaikkien Euroopan neuvoston jäsenmaiden hyväksymän Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.
Toisaalta EU on ehdoton edelläkävijä ihmisoikeusasioissa muuhun maailmaan verrattuna: on nimittäin yhdeksän maata, jossa homoseksuaalinen suhde johtaa yhä kuolemantuomioon. Ja yllättäen jopa Jamaika, jolla ei ole katolilaista taustaa, on kriminalisoinut homoseksuaaliset suhteet. Karibianmeri ei olekaan pelkkää karnevaalia ja suvaitsevaisuutta..jpg)
Kuvassa Sedef Cakmak, Kursad Karamanoglu ja allekirjoittanut.
