Vaalihuuman jälkeinen paluu EU-arkeen on alkanut. Eilinen ja tämä päivä on mennyt pitkälti perustuslakivaliokunnassa ja sisämarkkinavaliokunnassa.
Täytyy kuitenkin myöntää, että mietteet pyörivät edelleen vaaleissa. Tulos hymyilyttää edelleen.
Minulla taitaa kyllä olla aika vääristynyt kuva vaaleista. Olen ollut itse mukana EU-vaaleissa ja auttanut muita kunnallis-, pressan-ja eduskuntavaaleissa.
Kaikissa neljässä vaalissa on ollut aihetta iloon. Eihän tämä aina tällaista ole…
Kuten tuossa aiemmassa blogikommentissa totesin niin käymme huomenna läpi vaaliveikkaukset. Huomenna saadaan nimittäin viralliset vaalitulokset kahden desimaalin tarkkuudella.
Suomen päässä keskustelu hallituspohjasta on täydessä vauhdissa. Eri vaihtoehtoja spekuloidaan, mutta kevään väri haiskahtaa sinivihreältä.
Viralliset tunnustelut alkavat ensi viikolla. Uuden hallituksen pitäisi olla valmis noin kuukauden sisällä. Hommia siis riittää kaikissa puolueissa.
Perustuslakivaliokunnassa käsittelimme tällä viikolla muun muassa EU:n perustuslakia, yhteispäätösmenettelyä ja yleis-Eurooppalaisen kansanäänestyksen mahdollisuutta.
Perustuslakikeskustelu pohjautui Brokin ja Baron Crespon mietintöluonnokseen. Euroopan parlamentti julkaisee raportin perustuslain tulevaisuudesta ennen puheenjohtajamaa Saksan kesäkuussa emännöimää huippukokousta.
Parlamentin viesti on, että perustuslakia rustaavan hallitustenvälisen konferenssin (HVK) on oltava lyhyt. Asialistaa toivotaan suppeaksi. Neuvottelut on saatava pakettiin jouluun mennessä, eli jo Slovenian puheenjohtajuuskaudella.
Näin ollen ratifiointiprosessi lähtisi käyntiin vuonna 2008 ja uusi sopimus astuisi voimaan ennen EU-vaaleja kesällä 2009. Aikataulu on kunnianhimoinen, mutta ei ihan tuulesta temmattu. Toivotaan parasta.
Päivän hyvä uutinen oli, että sisämarkkinavaliokunnan koordinaattorit saivat vihdoin päätettyä raporttijaosta.
Tuossa muutama viikko sitten blogissakin kysyttiin mitä raportilleni ”vastavuoroisesta tunnustamisesta” kuuluu. No nyt kuuluu hyvää. Minut nimitettiin tänään vihdoin virallisesti mietinnön laatijaksi. Näissä nimityksissä on aina kaiken maailman hässäkkää.
Ensin pitää hoitaa ilmoittaa oman ryhmän koordinaattorille, että on kiinnostunut aiheesta ja sitten pitää käydä sen verran hyvä säkä, että oma ryhmä saa raportin haaviinsa. Asiaa ei tietenkään haittaa, että on suurimman ryhmän jäsen. Pienet ryhmät eivät saa tärkeitä lainsäädäntömietintöjä laadittavakseen.
Aion käsitellä tuota raporttia systemaattisesti tässä blogissa. Se voisi ehkä olla esimerkki siitä miten EU-laki (tässä tapauksessa asetus) syntyy. Aloitan huomenna kertomalla mistä kaikki lähti liikkeelle.
