Paluu EU-arkeen alkoi tänään. Viikkopalaverin jälkeen annoin TV-haastattelut Ranskan France 2-kanavalle ja Bloombergille.
Näistä jälkimmäinen unohti kertoa, että kyseessä oli suora uutislähetys, joka pyörii lounasaikaan. Löntystelin rauhassa studiolle. Ihmettelin kun tuottaja näytti jotenkin hermostuneelta. Ei ihme, suora lähetys alkoi minuutin päästä. Ehdin nipin napin. Otsatukka seisoi kuin Elviksellä…
Molemmissa haastatteluissa käsiteltiin Ranskan vaaleja. Totesin, että olen huolestunut kolmen pääehdokkaan EU-vastaisuudesta. Varsinkin kannat Euroopan keskuspankista panevat miettimään.
EKP:n itsenäisyys kyseenalaistetaan, ja sen päälle sysätään kaikki Ranskan talousongelmat. Kehotin ranskalaisia ystäviä katsomaan peiliin. EKP:n päätehtävä on hintavakaus, ei Ranskan työllisyys.
%video%
Sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtajana.
Aamupäivällä oli vuorossa perustuslakivaliokunta, jossa keskustelimme perustuslaista Ranskan parlamentin EU-valiokunnan puheenjohtajan kanssa. Hän haluaa riisutun perustuslain, joka sisältää pelkät institutionaaliset muutokset, eikä muuta.
Vastustin esitystä ja sanoin, että EU:n ongelmat eivät ole vain institutionaalisia. Parannettavaa on nimenomaan tavassa, jolla muun muassa maatalouspolitiikkaa tehdään. Ei porukoita kiinnosta instituutiot, vaan tulokset.
Iltapäivä meni sitten ”historiallisissa” merkeissä. Toimin ensimmäistä kertaa sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtajana kokonaisen 3,5 tunnin session. Puheenjohtajamme Aileen MacArthy ei päässyt paikalle ja sain varapuheenjohtajana kunnian kopauttaa nuijaa.
Käsittelimme kuluttajansuojaa, josta olen viime aikoina kirjoittanut pari kolumnia. Istunto meni ihan hyvin. Yritin parhaani mukaan viljellä huumoria englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Yleisö olkoon tuomari.
Kaiken kaikkiaan hieno päivä. Väsymyksestä ei tietoakaan, vaikka lapsilla tuntui olevan vähän vaikeuksia sopeutua aikaeroon.
