Brysselissä nähtiin eilen melko odotetun kaltainen vääntö Britannian EU-jäsenyyden ehdoista. Draamaakin saatiin, kun Kreikka otti neuvotteluissa esiin myös turvapaikanhakijat. Lopputulos oli – kuten tällaisissa EU-neuvotteluissa yleensäkin – kohtuullisen tasapainoinen.
Pallo on nyt briteillä. Seuraavat kuukaudet ratkaisevat, miten kesäkuun 23. päivän kansanäänestyksessä käy.
Suomen kannalta oleellisinta on, että kanssamme samanmielinen Iso-Britannia pysyy unionin jäsenenä.
Britannian erolla olisi ikäviä seurauksia myös Suomen kannalta. Siirtymävaiheen epävarmuus markkinoilla tekisi hallaa Euroopan taloudelle. Pidemmällä tähtäimellä EU:n talouspoliittinen valtatasapaino valuisi etelämmäksi. EU menettäisi myös turvallisuuspoliittisesti raskaimman jäsenmaansa. Mikään näistä ei olisi Suomen etujen mukaista.
Vaikka pääministeri Cameron saavutti hyvän neuvottelutuloksen ja alkaa nyt virallisestikin kampanjoida EU-jäsenyyden puolesta, seuraan aika jännittyneenä tulevaa kansanäänestystä. Usein käy niin, että ihmisten äänestyspäätökseen vaikuttavat monet itse asiaan liittymättömät seikat. Ja tunteet. Tämä äänestys on erityisen haastava, koska harva britti rakastaa EU:ta. Ja hallitustakin on aina kiva näpäyttää.
Nyt on tärkeää, että kyllä-kampanja saa mukaansa näkyviä nimiä. Yksittäisillä henkilöillä, kuten Lontoon pormestari Boris Johnsonilla, on iso rooli. Ehkä ratkaisevinta on kuitenkin se, miten Britannian elinkeinoelämä asemoituu. Jos toimijat kertovat avoimesti, kuinka monet työpaikat olisivat vaarassa, ihmiset voivat valita talouden kannalta turvallisemman vaihtoehdon, eli EU-jäsenyyden.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että britit ovat varsin käytännöllistä kansaa. Siksi olen luottavainen, että järki lopulta voittaa. Jos me suomalaiset voimme jotenkin olla mukana viemässä keskustelua maltilliseen ja järkevään suuntaan, meidän kannattaa se tehdä. Kyse on paitsi Britannian, myös Suomen edusta.
Jouni Pulli
21.02.2016 15.15EU-jäsenyys on niin monitahoinen ja tunteisiin vaikuttava asia, että minun on vaikea ymmärtää, että sen puolesta tai sitä vastaan osataan kampanjoida niin viisaasti, että äänestäjätkin saadaan äänestämään viisaasti. Se viisas äänestäminen tarkoittaisi, että britit avoimesti pohtisivat, onko heille enemmän hyötyä pysyä jäsenenä kuin siitä, että he eroaisivat EU:sta. Jos näin tapahtuu, on lopputulos ilmiselvä eli hyötyä jäsenyydestä on Iso-Britannialle selkeästi enemmän kuin haittaa, jolloin maa pysyy EU:n jäsenenä. Kuten Alex kiitettävästi yllä selventää olisi Iso-Britannian jäsenyyden jatko EU:ssa myös Suomen etu.
Muistan kuitenkin opiskeluajoiltanti, miten vahvasti ruotsalaisten tunteisiin pyrittiin vaikuttamaan äänestettäessä ydinvoiman jatkosta Ruotsissa. Asiakokonaisuus oli varsin monimutkainen eikä tunteisiin vetoamiselle olisi saanut antaa niin suurta merkitystä kuin Ruotsissa silloin tapahtui. Myös koskien Iso-Britannian EU-jäsenyyden jatkoa pitäisi mielestäni keskittyä laajaan mutta avoimeen pohdintaan hyödyistä ja haitoista, ei vedota tunteisiin. Siten Alex on täysin oikeassa siinäkin, että on toivottavaa, että pystymme olemaan ”mukana viemässä keskustelua maltilliseen ja järkevään suuntaan”.