Strasbourgin aamu sarasti aurinkoisena. Mieliala oli sen mukainen, vaikka pääsin eilen pehkuihin vasta keskiyön jälkeen. En ole työillallisten ystävä, mutta eilen illalla oli todella hauskaa.
Tänään oli rauhallisempi päivä. Ehti melkein reflektoida…siis melkein.
Päivän antia olivat äänestys työaikadirektiivistä, mukava lounas, nettikeskustelu 15 eurooppalaisen koulun kanssa sekä täysistuntokeskustelut toisen maailmansodan voitonjuhlista ja unionin tulevasta ulkoministeriöstä.
Työaikadirektiiviäänestyksessä tuli turpaan oikein kunnolla. Meidän ryhmä hävisi kaikki keskeiset äänestykset. Mietintö hyväksyttiin 355 puolesta, 272 vastaan ja 31 tyhjää. Se meni siis läpi 81 äänen enemmistöllä. Äänestin ryhmämme mukana koko mietintöä vastaan, mutta 92 meidän ryhmän meppiä äänesti eilen sovitun linjan vastaisesti, eli mietinnön puolesta.
Ei tämäkään varmaan koko maailmaa kaada, mutta sääntelyä se ainakin lisää. Siis jos parlamentin kanta menee läpi neuvostossa, jäsenmailla ei ole mahdollisuutta saada poikkeusta 48-tunnin tunnin työviikkosäännöstä ja vastedes päivystysaika on työaikaa. Kyseessä on vasta ensimmäinen lukeminen, joten nyt parlamentin kanta passitetaan takaisin neuvostolle, eli jäsenmaille, ja sitten aloitetaan vääntö uudestaan. Eurooppa on jatkuvaa kompromissia.
Päivän lounaskutsu oli mukava yllätys. Kyseessä on meidän poliittisen ryhmän samanmielinen 10-hengen porukka, joka lounastaa yhdessä jokaisena täysistuntoviikon keskiviikkona. Perinne alkoi vuonna 1994. Ryhmässä on kaksi junnua, hollantilainen Camiel Eurlings ja minä. Muut ovat raskaan sarjan veteraaneja ja jutut sen mukaisia.
Tunnelma oli leppoisa ja keskustelu vilkasta. Sain paremman käsityksen eri maiden poliittisesta tilanteesta. Puhuimme muun muassa Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä ja Britannian vaalituloksesta.
Lounaan jälkeen osallistuin Alois Peterlen, Elmar Brokin ja Josef Leinenin kanssa nettikeskusteluun. Jälleen kerran nautinto. Tsekkien, slovakkien ja latvialaisten kanssa rupattelin mm. lätkästä. Latvialaiset olivat ylpeitä tasapelistä Suomen kanssa. Ehkä vähemmän ylpeitä eilisestä ruotsi-pelistä, jonka me otimme nöyrästi vastaan.
Iltapäivällä istuin täysistuntosalissa kuuntelemassa puheita toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi. Puhujina olivat Luxemburgin pääminsteri Jean-Claude Juncker, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajat. Useat ryhmät antoivat toisen puheenvuoron uusien EU-maiden edustajille. Puheet olivat tunteikkaita.
Keskustelussa Euroopan tulevaisuudesta 60 vuotta toisen maailmansodan jälkeen oli tunnelatausta. Puheenvuorot rajoitettiin neuvostolle, komissiolle ja ryhmien puheenjohtajille. Viisas ratkaisu – parlamentissakin riittää riidanhaastajia. Haavat eivät ole vieläkään sulkeutuneet.
Kolmannen valtakunnan tavoitteet hirvittävät vieläkin. Usko oman ”rodun” ylemmyyteen sokaisi monet. Juutalaisille, romaneille, seksuaalivähemmistöille ja monille muille natsien voitto olisi merkinnyt täydellistä tuhoa.
Ilman Yhdysvaltoja Eurooppaa ei olisi vapautettu. Kuitenkin Neuvostoliiton rooli kolmannen valtakunnan pääasiallisena kukistajana on kiistaton. Stalinin julma diktatuuri ei vähennä sodassa kuolleiden puna-armeijan sotilaiden uhrauksen arvoa.
Vapauttajasta tuli kuitenkin vallanpitäjä. Ne maat, joihin puna-armeija eteni, jäivät Neuvostoliiton vallan alle. Puolalaiset kokivat tämän katkerasti jo sodan loppumetreillä, unkarilaiset ja tsekit myöhemmin.
Osana maailmansotaa Suomi soti kolmeen kertaan. Talvisotaa ja jatkosotaa seurasi Lapin sota. Meille tärkeintä oli säilyä itsenäisenä. Aseveli vaihtui viholliseksi ja vihollinen – ainakin virallisen totuuden mukaan – ystäväksi.
Romahtanut Eurooppa lähti integraation tielle ja nyt ollaan kaikki samassa unionissa. Ja Venäjänkin kanssa edetään niin kuin eilinen EU:n ja Venäjän välinen huippukokous osoitti. Keskustelun aikana kaikki istuivat hiiren hiljaa. Vain suosionosoitukset keskeyttivät patterin loistavia puheita.
Juuri nyt istun toimistolla ja odottelen illan täysistuntokeskustelun alkua. Suurin osa parlamentista on jo lähtenyt Strasbourgin pormestarin tarjoamalle perinteiselle parsa-illalliselle. Minulta ja muilta instituutionörteiltä illalliset jäävät väliin. Täysistuntokeskustelumme alkaa vasta kello 22.00. Kello soi sen merkiksi, että täysistunto jatkuu. Taidanpa liukua alas valmistelemaan illan puheenvuoroa.
