Tämän vuoden alkua ovat omassa työssäni leimanneet arabimaailman tapahtumat. Tilanteet muuttuvat nopeasti. Tässä jälleen päivitystä.
Libyassa kansainvälinen liittouma on pannut lentokieltoalueen voimaan. Tältä osin operaatio siirtyy Naton johtoon. Gaddafin joukkoja kohtaan on myös tehty iskuja tilanteissa, joissa siviilien on arvioitu olevan vakavassa vaarassa. Kapinalliset ovat vallanneet takaisin useita kaupunkeja ja edenneet rannikkoa länteen.
Tilanteesta Libyassa on vaikea saada luotettavaa kuvaa. Yhteenotot näyttävät joka tapauksessa jatkuvan kiivaina. Ja se merkitsee, että tavallisten ihmisten tilanne jatkuu turvattomana. Tuntuu pahalta kuvitella, minkälaisessa pelossa he elävät. Olisikin tärkeä saada taistelut loppumaan ja saada aikaan poliittinen prosessi Libyan tulevaisuuden rakentamiseksi. Molemmat ovat harvinaisen vaikeita tehtäviä. On edelleen suuri riski, että tilanne jatkuu pitkään sekasortoisena. Toivon, että YK:n turvallisuusneuvoston toimintakyvyn takana ollut laaja kansainvälinen vastuunkanto jatkuu. Arabiliiton ja Afrikan Unionin tuen merkitys korostuu entisestään, kun etsitään poliittista pohjaa Libyan vakauttamiselle. Valitettavasti siihen näyttää vielä olevan matkaa.
Huomenna pidetään Lontoossa Libyaan keskittyvä kokous. Siellä ovat alueen maiden ohella mukana ne maat, jotka osallistuvat turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 mukaiseen lentokieltoalueen ja asevientikiellon toimeenpanoon. Suomi ei ole mukana, mutta toteutamme luonnollisesti päätöslauselmia omalta osaltamme. Annamme niille täyden poliittisen tukemme. Toimeenpanemme pakotteita. Muu panoksemme koostuu toistaiseksi humanitaarisesta avusta. Olemme valmiit uusiin satsauksiin. EU varautuu humanitaarisen avun perillemenon turvaamiseen sekä evakuointeihin YK-järjestöjen pyynnöstä.
Syyria on nyt todella ratkaisevassa vaiheessa. Tapahtumat siellä ovat olleet hyvin huolestuttavia. Mielenosoituksia on tukahdutettu kovin ottein. EU:n korkea edustaja Ashton on aivan oikein tuominnut tämän ja vaatinut väkivallan käytön välitöntä lopettamista. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
Syyrian presidentti Assad on ilmoittanut erinäisistä uudistuksista, mikä on tietysti tervetullutta. Mutta uskottavuus on jälleen kerran avainsana. Uudistuksia on luvattu ennenkin. Toivon, että Syyrian hallitus antaa nopeasti konkreettista näyttöä, että tällä kertaa niissä aiotaan todella edetäkin. Poikkeustilan kumoaminen, ihmisoikeusaktivistien ja poliittisten vankien vapauttaminen olisivat ensimmäisiä ja kiireellisiä askelia. Toivon, että siellä valitaan oikein eli edetään kohti vapaampaa ja demokraattisempaa järjestelmää. Ja ilman väkivaltaa.
Jokaisessa muussakin alueen maassa tapahtuu nyt paljon. En mene niihin syvemmälle. Marokossa, Algeriassa ja Jordaniassa on ilmoitettu uudistuksista ja muista toimista. Jää nähtäväksi, riittävätkö ne. Bahrainin tilanne on edelleen vaikea ja jännittynyt, eikä lupaa hyvää.
Samanaikaisesti tilanne on kiristynyt huolestuttavasti myös palestiinalaisalueilla ja Israelissa. Pelkästään tänä vuonna on ilmeisesti kuollut jo viisi israelilaista ja yli 20 palestiinalaista. Tälle vihan kierteelle on saatava loppu. Niin osapuolten kuin kansainvälisen yhteisönkin on nähtävä, että tähän yhdenteentoista hetkeen neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi on tartuttava ja tiukasti.
