Kalenteriin on hyvä pyrkiä jättämään tilaa taustamateriaalien, kirjojen ja raporttien lukemiselle. Viime viikolla onnistuin siinä parina päivänä ja lukulistalla oli mm. toimittaja Raine Tiessalon EVA:lle tekemä raportti ”Euroopan parhaat reseptit – 14 testattua rakenneuudistusta”.

 

Raportti on erityisen ajankohtainen, koska rakenneuudistuksia on tehtävänä meilläkin. Työ on jo aloitettu, mutta isot uudistukset eivät ole helppoja. Hallituksen kanssa jatkamme rakenneuudistuksia Suomessa vielä pitkin syksyä. Ongelmamme ovat samoja useiden Euroopan maiden kanssa. Miksi ei siis ottaa opiksi myös ratkaisuista?

 
Meillä ei ole varaa raportissakin mainittuun poliittiseen omahyväisyyteen, kuvitelmaan siitä, että kyllä me täällä Suomessa itse parhaiten tiedämme, miten asiat hoidetaan. Tämän voin sanoa myös lähes 20 vuotta ulkomailla asuneena. Ulkopuolelta saa aina erilaisen kuvan.  Aina voi ottaa oppia myös muilta. Voimme olla ylpeitä siitä, mitä jo osaamme. Hyvää tekee kuitenkin arvioida avoimesti, mitä voisimme tehdä vielä paremmin.

 

Tiessalo esittelee 14 eri puolilla Eurooppaa testattua rakenneuudistusta.

 

Sveitsissä kansa kyllästyi nopeaan velkaantumiseen ja äänesti kansanäänestyksellä velkajarrun puolesta selvin luvuin. Virossa velkajarru on otettu käyttöön vähitellen ja se koskee nykyisin koko julkista sektoria, ei ainoastaan valtion budjettia. Kansallinen tahtotila tarkempaan taloudenpitoon syntyi, koska alhaista velkaantumista pidetään taloudellisen ja poliittisen itsenäisyyden takeena.

 

Latvia ja Espanja ovat joutuneet kovien uudistuksiin pakon edessä ja tie on ollut kivulias. Latviassa turvauduttiin nopeisiin leikkauksiin. Espanjassa vienti käännettiin kasvuun palkkoja laskemalla ja vahvistamalla yrityskenttää luovan tuhon kautta. Näistä esimerkeistä on syytä oppia ainakin se, että helpommalla pääsee, kun tarttuu rakenteiden uudistamiseen ajoissa.

 

Eläkejärjestelmän kehittäminen on meilläkin erittäin ajankohtainen aihe. Tiessalo esittelee raportissaan Ruotsin ja Tanskan uudistuksia. Tanskassa eläkeuudistus tehtiin 2011 ja vuoteen 2022 mennessä eläkeikä nostetaan 67 vuoteen. Varsinainen juju on eläkeiän kiinnittäminen elinajanodotteeseen. Ruotsissa joustaa eläkkeen taso.

 

Tanska on esimerkkimaa myös terveydenhuollon uudistuksissa. Siellä on edetty tietojärjestelmien keskittämiseen ja digitalisointiin Suomea reippaammin. Hollannissa on puolestaan löydetty avain julkisen ja yksityisen sektorin yhteispeliin terveydenhuollon järjestämisessä. Hollannin järjestelmää viilataan edelleen lisäämällä kilpailua. Molemmissa uudistuksissa pohja-ajatuksena on ollut hoidon laatu, saatavuus ja kustannustehokkuus. Suomessa soisin otettavan mallia vähintään siitä, että palvelua tarvitseva on tärkein, eikä hallinnolla tai palveluntuottajalla ole itseisarvoa.

 

PISA-vertailuissa Suomi on ollut kärkimaita, mutta haitaksi ei ole ottaa mallia myös muilta menestyjiltä. Hollanti on ottanut oppia Suomelta mm. puolittamalla koulukiusaamisen täällä kehitetyn KiVa-konseptin avulla. Puolassa on tehty kouluremonttia nopeassa tahdissa ja painotuksena on ollut mm. opettajien roolin korostaminen.

 

Työmarkkinoiden toimivuuden kehittämisessä Tanskan ”flexicurity” eli joustoturva on ollut jo pitkään seurattu malli. Joustoturva joutui kovalle koetukselle finanssikriisin myötä. Mallin vahvuudeksi osoittautui työntekijöiden luottamus uuden työn löytymiseen irtisanomistilanteissa sekä yritysten luottamus siihen, että päteviä työntekijöitä löytyy. Malli on tuonut rohkeutta synnyttää uusia työpaikkoja. Saksassa työmarkkinajoustoja on etsitty erityisesti paikallisen sopimisen kautta.

 

Kilpailukykymalleista Tiessalo nostaa esiin Ruotsin palkkamalttia tukevan työmarkkinasopimusten järjestelmän. Sopimukset tehdään ensimmäisenä vientiteollisuudessa ja neuvotteluille varataan paljon aikaa. Sveitsissä on mahdollistettu nopeita rakenneuudistuksia suoralla demokratialla. Kansa on usein äänestänyt rakenneuudistuksille laajan tuen. Tästä esimerkkinä alussa mainittu velkajarru. Kabinettien ja työryhmien sijaan tuki uudistuksille on saatu suoraan kansalta.

 

Vaikka harvoja malleja voi suoraan kopioida suomalaiseen järjestelmään, ei muiden maiden oppeja ja kokemuksia kannata jättää hyödyntämättä. Vaikka esim. Sveitsin kaltainen kansanäänestysmalli ei meillä sormia napsauttamalla toimisi, ei varmasti olisi huono idea lisätä päätöksenteon avoimuutta: vähemmän kabinetteja, enemmän avointa kuuntelua ja keskustelua.

 

Mitä sinä arvelet?