Sunnuntai-ilta. Brysselissä on ollut helteinen viikonloppu. Molempina päivinä aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta, lämpöasteita on ollut yli 30. Kesä on hieno asia!
Viikonlopun aikana on tullut juteltua paljon EU:n huippukokouksesta. Tässä vaiheessa on tietenkin vaikea ennakoida mihin tämä kriisi johtaa, mutta kuva on kirkastumaan päin. On oikeastaan olemassa pessimistin ja optimistin skenaariot.
Pessimistin mielestä perustuslain ja budjettisovun lykkääminen ovat EU:n lopun alku. Ne ovat osoitus siitä, miten vaikeaa on tehdä päätöksiä 25. jäsenmaan unionissa. Perustajamaista varsinkin Ranska on turhautunut vaikutusvaltansa menetyksestä. Jäsenmaat ajavat vain omia etujaan. Kansanäänestyksistä voi vetää vain kaksi johtopäätöstä: laajentumiselle ”seis” ja protektionismi valloilleen.
Pessimisti uskoo, että toimivaltaa siirretään takaisin kansallisvaltiolle, heikennetään EU:n instituutioita ja siirrytään kokonaan yksimieliseen päätöksentekoon. EU:sta tulisi siis eräänlainen kansainvälinen järjestö, joka ei oikeastaan poikkeaisi muista kansainvälisistä järjestöistä, kuten esimerkiksi OECD:stä tai Natosta. Loppujen lopuksi unionin sisälle, tai ulkopuolelle, muodostuisi erilaisia ytimiä. Kriisi siis johtaisi yhteistyön eriytymiseen ja ylikansallisen demokratian hautaamiseen.
Itse olen huomattavasti optimistisempi. Meneillään oleva kriisi on myös mahdollisuus (sori, vihaan tätä kliseetä, mutta en parempaakaan keksinyt). Perustuslain hyväksyminen epäonnistui monesta syystä: kansalliset johtajat eivät pystyneet/halunneet/osanneet kommunikoimaan sen sisältöä, konventtia ei sittenkään pidetty tarpeeksi demokraattisena, konventin ja hallitustenvälisen konferenssin välille jätettiin liian pitkä tauko sekä yleiseurooppalaista kansanäänestystä ei järjestetty.
Perustuslaki tarvitsee omistajuuden. Eurooppalaiset eivät tunne perustuslakia omakseen. Se nähdään edelleen ylhäältä annetuksi sopimukseksi, joka vain alistetaan kansanäänestykseen tai parlamentin hyväksyttäväksi. Mikä sitten antaa aihetta optimismiin?
Ideaalimaailmassa perustuslakiprosessi jatkuu, mutta saa mukaansa entistä vahvemman kansalaisulottuvuuden. Eri tahoilla puhutaan jo uudesta valmistelukunnasta, jonka osallistujapohja olisi entistä demokraattisempi. Jäseniä voisi jopa valita suorilla vaaleilla. Jäsenmaat tulevat toki vastustamaan ajatusta, koska se merkitsee niiden vallan kaventumista. Uusi valmistelukunta, eräänlainen ”Constitutive Assembly” tai ”People’s Assembly”, voisi olla omiaan vahvistamaan demokratiaa.
Budjettineuvottelut ovat luku sinänsä. Ne ovat osoitus siitä mihin kapeat kansalliset intressit pahimmillaan johtavat. Ne ovat myös osoitus siitä, että Eurooppa-neuvosto on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä. Se on Euroopan huonoimmin toimiva instituutio. Tässä ei oikeastaan ole mitään yllättävää, koska yksikään 25:stä valtion päämiehestä ei ajattele koko Euroopan etua. Jokainen miettii vain miltä itse näyttää kansallisen median edessä.
