Taas lentokoneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin Turkuun ja Ala-Lemuun. Vuorossa on toinen Eurooppa Akatemia, jota minulla on kunnia vetää.
Remmissä on 25 innokasta EU-oppilasta, nuorista eläkeläisiin. Tarkoituksenamme on opiskella EU-kiemuroita yhdessä viitenä viikonloppuna.
Ensimmäinen sessio pidettiin Helsingissä viime vuoden puolella. Siellä meillä oli puhujina nimekäs kaarti: professori Matti Klinge, kirjailija Jörn Donner ja tutkija Jukka Relander.
Tällä kertaa meille alustavat tutkija Peter Ekholm ja EU-virkamies Lotta Lindegren. Ensimmäisestä keikasta päätellen on odotettavissa mielenkiintoinen viikonloppu. Meillä on koossa todella kiva ja keskusteleva porukka.
Pahin ehdokkuuden julkistamiseen liittynyt hässäkkä on nyt ohitse. RKP:n ehdokas Henrik Lax tuli ulos samaan aikaan, joten omakin ehdokkuuteni uutisoitiin laajasti.
Lehdistötilaisuudessa korostin, että aion panostaa avoimeen, rehelliseen ja selkeään EU-keskusteluun. Tätäkin taustaa vasten sanoin, että Suomen EU-linja on mielestäni muuttunut, sekä hyvässä että pahassa. Olisi varmaan pitänyt lisätä, että muutos ei koske vain Suomea. EU ja kaikki sen jäsenmaat hakevat linjaansa. Eurooppa elää suurinta murrostaan sitten kylmän sodan loppumisen.
Tiistai-aamuna tapasimme ydintiimin kanssa Hotelli Presidentin aulassa klo. 8.00. Kävimme läpi lehdistötilaisuuden koreografian ja arvioimme mahdollisia kysymyksiä.
Yhdeksältä marssimme Taidehallin klubille viimeistelemään yksityiskohdat. Pistettiin pöydät kuntoon ja sijoiteltiin kylttejä eri paikkoihin.
Vähän vaille kymmenen pieni salimme alkoi täyttyä – kaiken kaikkiaan tilaisuudessa oli noin 80 henkeä. Tunnelmasta ei ainakaan ollut puutetta. Paikalla oli kavereita, lehdistöä ja Kokoomuksen väkeä.
Ben avasi tilaisuuden. Sen jälkeen pidin oman puheenvuoroni ja lopuksi Kirsi sanoi muutaman ystävällisen sanan tiimin puolesta. Kysymyksiä tuli paljon, kaikkea EU-linjauksieni ja virkamiesroolini väliltä.
Ainakin omasta mielestäni tunnelma oli hyvä. Huomasin kuitenkin, että se oli perin erilainen kuin ne kymmenet taustabriiffit, joita olen vuosien mittaan pitänyt. Ja niinhän sen pitääkin olla. Nyt olen EU-vaaliehdokas ja siinä mielessä erilaisessa asemassa kuin ennen.
Lehdistötilaisuuden jälkeen tarjosin tiimille lounaan Lasipalatsissa. Kaikki olivat innoissaan ja jatkoimme kevään aikataulun suunnittelua. Minä taisin olla ainoa, jota vähän väsytti. Edellisenä yönä en oikein saanut nukuttua ja kaiken valmistelun jälkeen lähtölaukauksen jännitys oli nyt purkautunut.
Lounaan jälkeen palaveerasimme kaupungilla ennen illallista ravintola Teatterissa, jonne olin kutsunut koko idearyhmän. Yhteensä meitä oli parisenkymmentä ja hauskaa oli. Lähdin kotiin nukkumaan jo puolilta öin, Kirsi ja kumppanit jatkoivat kuulemma pikkutunneille.
Keskiviikkona heräsin 5.30 ja otin aamukoneen Brysseliin. Paluu arkeen alkoi. HVK, eli hallitustenvälinen konferenssi, jossa neuvotellaan EU:n uudesta perustuslaista, elää suvantovaihetta. Puheenjohtajamaa Irlanti panostaa kahdenkeskisiin neuvotteluihin, joten sillä saralla on ainakin toistaiseksi hiljaista.
Loppuviikko menikin pitkälti rekrytointihommissa. Meillä on monta hyvää pikkuprojektia menossa. Mielihyvää toi se, että yksi hyvä suomalainen sai taas hyvän työpaikan. Omista ansioistaan tietenkin, mutta ei tuki varmaankaan haitaksi ollut.
Sähköposti oli täynnä onnentoivotuksia, joka lämmitti mieltä. Viestejä oli tullut työtovereilta, kavereilta ja tuntemattomilta.
Juttelin myöhemmin illalla tiimin kanssa ja kotisivujen liikenne oli kuulemma ollut vilkasta. Vapaaehtoisia oli ilmoittautunut mukaan kampanjaan. Se antaa virtaa ja lämmittää sydäntä.
Onneksi tiimi hoitaa kaiken vaalityön (kalenterit, tukiryhmät, kotisivun, jne.) tässä vaiheessa. Itse en sitä voi Brysselin päästä tehdä. Kun Emilie on mennyt illalla nukkumaan, saan ainakin vastattua henkilökohtaiseen osoitteeseeni tulleisiin viesteihin.
Kaiken kaikkiaan tunnelma on tällä hetkellä aika ristiriitainen. Päätös asettua ehdolle oli pitkä ja vaikea prosessi. Nyt kaikki on konkretisoitunut: olen ehdolla. En ole tainnut vielä ymmärtää sen merkitystä kokonaisuudessaan. Ehkä se tässä seuraavien kuukausien aikana valkenee. Tulee ainakin mielenkiintoinen ja haastava kevät.
