Paluulennolla Prahasta. Aikamoinen viikko kansainvälisessä politiikassa. Kolme keskeistä kokousta, joiden johtotähtenä Barack Obama, ja pitopaikkana Eurooppa
1. G-20-kokous meni paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Teollisuusmaiden johtajat lietsoivat uskoa maailmantalouteen. Tulokset: talouskasvu liikkeelle, pakit protektionismille, remontti finanssimarkkinoille ja finanssi-instituutioille ja rahaa köyhille maille. Lyhyesti: elvytystä ja sääntelyä.
2. Naton 60-vuotiskekkerit onnistuivat. Tulokset: uusi tanskalainen pääsihteeri (joskin pienen kädenväännön jälkeen…), Ranskan paluu Naton sotilasrakenteisiin, Kroatia ja Albania jäseniksi, lisää joukkoja Afganistaniin ja uusi strateginen konsepti liikkeelle.
3. EU-USA huippari antaa uuden alun transatlanttiselle yhteistyölle. Tulos: EU ja USA puhaltavat yhteen hiileen. Päämiehet ja -naiset keskustelivat ilmastonmuutoksesta, ydinaseista, finanssikriisistä, energiasta, Afganistanista ja jonkin verran Lähi-idästä. Ulkoministerilounaalla keskustelimme itäisestä Euroopasta, Afganistanista ja Pakistanista, Länsi-Balkanista ja Lähi-idästä. Omassa puheenvuorossani keskityin Medvedevin turvallisuusaloitteeseen.
Näistä kokouksista Suomi oli mukana tässä kolmannessa. Emme mahdu G-20 sakkiin muutakuin EU:n kautta (jostain kuulin, että olemme G-34…). Ja Naton jäseniä emme ole.
Tämänpäiväinen EU-USA huippari oli kyllä ikimuistoinen. Tunnelma oli suorastaan loistava. Treffasin myös Obaman ensimäistä kertaa. Pikakättelyt ja esittelyt. Ei siinä sen enempää kerennyt. Oli meinaan aika paljon porukkaa hänen ympärillään…
