Paluulennolla Prahasta. Aikamoinen viikko kansainvälisessä politiikassa. Kolme keskeistä kokousta, joiden johtotähtenä Barack Obama, ja pitopaikkana Eurooppa

1. G-20-kokous meni paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Teollisuusmaiden johtajat lietsoivat uskoa maailmantalouteen. Tulokset: talouskasvu liikkeelle, pakit protektionismille, remontti finanssimarkkinoille ja finanssi-instituutioille ja rahaa köyhille maille. Lyhyesti: elvytystä ja sääntelyä.

2. Naton 60-vuotiskekkerit onnistuivat. Tulokset: uusi tanskalainen pääsihteeri (joskin pienen kädenväännön jälkeen…), Ranskan paluu Naton sotilasrakenteisiin, Kroatia ja Albania jäseniksi, lisää joukkoja Afganistaniin ja uusi strateginen konsepti liikkeelle.

3. EU-USA huippari antaa uuden alun transatlanttiselle yhteistyölle. Tulos: EU ja USA puhaltavat yhteen hiileen. Päämiehet ja -naiset keskustelivat ilmastonmuutoksesta, ydinaseista, finanssikriisistä, energiasta, Afganistanista ja jonkin verran Lähi-idästä. Ulkoministerilounaalla keskustelimme itäisestä Euroopasta, Afganistanista ja Pakistanista, Länsi-Balkanista ja Lähi-idästä. Omassa puheenvuorossani keskityin Medvedevin turvallisuusaloitteeseen.

Näistä kokouksista Suomi oli mukana tässä kolmannessa. Emme mahdu G-20 sakkiin muutakuin EU:n kautta (jostain kuulin, että olemme G-34…). Ja Naton jäseniä emme ole.

Tämänpäiväinen EU-USA huippari oli kyllä ikimuistoinen. Tunnelma oli suorastaan loistava. Treffasin myös Obaman ensimäistä kertaa. Pikakättelyt ja esittelyt. Ei siinä sen enempää kerennyt. Oli meinaan aika paljon porukkaa hänen ympärillään…

Comment

required