Presidentti Obaman eilinen linjapuhe Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta oli odotettu. Pari vuotta sitten Obama paalutti uutta lähestymistapaa Yhdysvaltain ja arabimaailman suhteessa, joka oli tuolloin hyvin rasittunut. Nyt hän puhui siitä, miten Yhdysvallat näkee arabimaailman meneillään olevan muutoksen.
Presidentti Obaman arvioon tapahtumien historiallisuudesta on helppo yhtyä. Hänen viestinsä on myös selkeä. Yhdysvallat on sellaisen muutoksen puolella, joka vie kohti kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa. Hän paalutti monta tärkeää periaatetta, kuten että väkivalta kansalaisia kohtaan ei ole sallittua ja että yleismaailmalliset oikeudet kuuluvat kaikille. Ja hän korosti samojen vaatimusten pätevän kaikkiin alueen maihin.
Puhe nosti esille sen, että uudistukset ja demokratisoituminen ei ole helppoa. Monia ongelmia tulee eteen. Eikä meidän ulkopuolisten ole aina helppoa löytää oikeaa tasapainoa lyhyen tähtäimen etujen ja pitkän aikavälin vision välillä.
Obama luetteli koko joukon konkreettisia toimia, joihin kansainvälinen yhteisö voi ryhtyä etenkin Tunisian ja Egyptin tukemiseksi. On toimittava yhdensuuntaisesti. Tästä EU tulee ottamaan varmasti kopin, mehän olemme jo pitkällä hahmottamassa omaa lähestymistapaamme tämän historiallisen haasteen edessä.
Näiden maiden demokratisoituminen riippuu yhtä paljon taloudellisen tilanteen kehittymisestä ja ihmisten elinolosuhteiden paranemisesta kuin poliittisen järjestelmän uudistamisesta. Siksi kansainvälisen yhteisön tuki on tarpeen nyt kun maiden taloudet ovat vallankumousten jälkeen suurissa vaikeuksissa elintärkeiden turismitulojen romahdettua. Presidentti myös muistutti siitä, että meidän täytyy lähestyä asioita tietyllä nöyryydellä. Me emme määrää alueen tulevaisuutta.
Puheen toinen kulmakivi oli alueen rauhanpyrkimykset. Tämä on merkittävää. Israelin ja palestiinalaisten rauhan aikaansaaminen ei ole mikään sivuseikka, vaan aivan keskeinen asia koko alueen tulevan kehityksen kannalta. Yhdysvaltain rooli on korvaamaton, joskin myös muun kansainvälisen yhteisön entistä vahvempaa panosta tarvitaan.
Obama patisteli osapuolia neuvottelupöytään. Hän teki sen tunnustamalla molempien osapuolten keskeiset tarpeet mutta myös sen, mitä niiltä itseltään odotetaan. Hän paalutti muutamia sellaisia asioita, joiden on jo pitkään tiedetty olevan rauhanratkaisun kulmakivia. Niihin kuuluvat tulevan Palestiinan valtion rajat ja Israelin turvallisuus. Tämä paalutus oli tervetullutta, ja sille tulee toivon mukaan jatkoa kvartetin kokouksesta lähiaikoina.
Olen varma, että kaikki Lähi-idän ongelmien parissa työskentelevät yhtyvät täysin Obamaan, kun hän puheessaan totesi, että kansainvälinen yhteisö on väsynyt tähän loputtomaan prosessiin, joka ei tunnu koskaan tuottavan lopputulosta.
Nyt on saatava aikaan liikettä. Ei voida odottaa sopivampaa hetkeä, koska sitä ei suurella todennäköisyydellä tule. Jos halutaan luoda kaksi vakaata valtiota, jotka elävät keskinäisessä rauhassa, se hetki on luotava nyt. EU-ulkoministerit pyrkivät omalta osaltaan työntämään prosessia liikkeelle maanantain kokouksessaan.
