Lauantaiaamu klo. 7.00. Perhe nukkuu, joten nyt on hyvää aikaa kirjoittaa muutama rivi päiväkirjaan.

Lensin takaisin Brysseliin keskiviikkoaamuna. Aamukone on kätevä, koska siitä ehtii töihin yhdeksäksi. Kävin läpi sähköpostit, ja sain muutaman rästihomman pois pöydältä. Täytyy kuitenkin sanoa, että keskiviikko ei ollut parhaita päiviäni. Iltapäivällä tuntui siltä, että saan flunssan. Siirtyminen Teneriffan lämmöstä Joensuun pakkaseen oli tehnyt tehtävänsä, ja flunssahan sieltä tuli. Ääneni on kuin kun Marlon Brandolla Kummisetä-elokuvassa.

Kun nousin junasta meidän kotiasemalla, unohdin matkalaukkuni hattuhyllylle. Syytin tietenkin Kirsiä, joka soitti juuri ennen kuin tulin asemalle. Kampanjapäälliköt ovat siitä kivoja, että niitä voi syyttää omista mokistaan. Asemapäällikkö sai yhteyden junaan aika nopeasti, mutta siinä vaiheessa joku oli jo ehtinyt varastaa laukun. Onneksi siellä ei ollut mitään arvokasta. Muistiinpanovihko minulla oli kädessä, ja työpaperit olin kerrankin jättänyt töihin. Sinne meni kuitenkin hyvä matkalaukku, pari paitaa, parranajokone ja sähköhammasharja. Homma ottaa kyllä päähän, mutta huonomminkin olisi voinut mennä.

Oli kiva nähdä Suzanne ja Emilie parin päivän jälkeen. Nyt on pitkästä aikaa edessä parin viikon jakso ilman matkoja. Se tulee tarpeeseen. Rassaa olla jatkuvalla syötöllä poissa kotoa aina pari päivää kerrallaan. Seuraavat kaksi viikonloppua voin viettää perheen kanssa, ja sen jälkeen alkaakin taas matkustusrumba, joka on pahimmillaan maaliskuussa. Tänään menemme Suzannen kanssa ”Valentine’s” dinnerille.

Torstaina Lauri Kivinen, Nokian uusi Brysselin-päällikkö, kävi virkamieskokouksessamme alustamassa Nokiasta ja Euroopan kehityksestä. Nokia-luennot ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että niitä kuunnellessa oppii paljon telecom-sektorin markkinakehityksestä, uusia asioita kännykkäkuluttajana ja samalla sisään hiipii vielä jonkinlainen pieni ylpeyden tunne. Vaikka suurimmalla osalla meistä ei ole mitään tekemistä Nokian menestystarinan kanssa, niin kyllä sitä tuntee olevansa ”rinta rottingilla”, koska Nokia on suomalainen tuote.

Muistan kerran tavanneeni erään eläkkeelle jääneen lentokapteenin Etelä-Ranskassa. Hän kysyi minulta milloin minä luulen Suomen nousseen ranskalaisten tietoisuuteen. Yritin siinä vähän ehdotella vuotta 1917 ja sen jälkeen talvisotaa. Hän vain pudisti päätään ja otti taskustaan Nokian puhelimen ja sanoi: ”Silloin kun Nokia valtasi maailmanmarkkinat”. Kai se näin on.

Alustuksessaan Lauri kertoi mm. että Nokia panostaa tutkimukseen ja teknologiaan 3,8 miljardia euroa vuodessa. On mielenkiintoista, että EU:n budjetti, josta parhaillaan riidellään, lohkaisee T&K:lle 4 miljardia euroa vuodessa. Jotkut haluavat vielä vähentää tätä summaa ja väittävät, että tutkimuksen pitää olla kansallista. Uskomatonta! Tällä vauhdilla meistä tulee vielä maailman kilpailukyvyttömin alue vuoteen 2010 mennessä.

Comment

required