Ilkka Remes teki sen taas…eli sai minut lukemaan kirjan lähes kannesta kanteen. Yöunet meni, mutta oli se sen väärtti.

 

Remes ei koskaan jätä kylmäksi. Hänen uusin kirjansa – Nimessä ja veressä – ei ole tästä pokkeus. Välillä mennään niin lujaa, että hengästyttää. Juuri kun tuntuu rauhallisemmalta, niin taas lähtee.

 

Kirjan kannen puffi on jo Remestä parhaimmillaan: ”Ihmiset ovat valmiita julmiin tekoihin uskonnon, vallan tai rahan vuoksi. Mutta kun kaikki kolme ovat pelissä mukana, vain taivas on rajana. Ja helvetti”. Että tältä pohjalta…

 

 

Tarina alkaa tietenkin verisellä murhalla. Draamaa ei vähennä, että uhri on hirven vasa. Laittoman metsästyskeikan päätteeksi kaverukset Tomi, Launo ja Karri löytävät surmatun lestadiolaisnaisen, ristikoru kaulasta riuhtaistuna.

 

Siitä lähtee liikkeelle tapahtumien vyyhti, jossa sekoittuu usko tai sen puute, rakkaus ja viha, historia ja sen tulkinta, pienkylän kyräily ja kulttuuri. Maantieteellisesti ollan Pudäsjärvellä ja Irakin rajamailla.

 

Keskiössä ovat rikoskomisario Johanna Vahtera, raamatuntutkija Saara Vuoria, hänen miehensä Karri sekä suomalsi-libanolilainen pariskunta Tuija ja Rafiq Karam. Ikiyön (2003) ja Hiroshiman portin (2004) sankari Antti Korpi tulee mukaan tarinaan vasta sivulla 204. Hänen poikansa Aaro, Remeksen nuorisokirjojen sankari, mainitaan tällä kertaa vain kertaalleen.

 

Murhia, terroristeja ja kaappauksia selvittelevät Suomen poliisi, Supo, EU:n rikostiedusteluyksikkö TERA ja Isrelin salainen poliisi Mossad.

 

Kertomus on sen verran poliittisesti korrekti, että edes ulkoministeri Erkki Tuomioja ei voi tällä kertaa kritisoida sitä esimerkiksi liian Israel-myönteisenä. Karjalan lunnaita (1998) Tuomioja piti liian Venäjä-vastaisena…

 

Remes on taas tehnyt kotiläksynsä. Kirjassa vilahtelee faktoja muun muassa Kuolleenmeren (Qumranin) teksteistä ja ylipäätään Raamatun historiasta. Nimessä ja veressä ei tietenkään ole Dan Brownin Da Vinci koodin kaltainen ”faktapakkaus”, mutta tarina on yhtä mukaansatempaava.

 

Remeksen suosio pilee varmaan siinä, että hän osaa kirjoittaa ajankohtaisten tapahtumien ja ilmiöiden ympärille jännän tarinan, tai kertoa historiallisen aikakauden mielenkiintoisella tavalla. Fiktiosta tulee lukijan päässä faktaa. Joka kirjassa teema ja maantiede ja kohde vaihtuu.

 

Nyttemmin Remekseltä tulee kaksi kirjaa vuodessa, yksi varttuneemmalle väestölle ja toinen nuorisolle. Toivottavasti sama tahti jatkuu. Olen lukenut Remeksen kaikki jännärit, paitsi juuri julkaistun nuorisokirjan Pimeän pyöveli. Se onkin jo hankintalistalla.