Kun on lapsia, niin tulee tunne, että elämä on jatkuvaa neuvottelua. Pitäisi varmaan tehdä vertaileva tutkimus neuvottelustrategioista. Vertailukohteena lasten kasvatus ja hallitustenväliset konferenssit 1996-97, 2000 ja 2003-2004. Työnimi: ”Neorealistiset neuvotteluteoriat lasten kasvatuksessa ja EU:n hallitustenvälisissä konferensseissa”. Teesi: Hallitustenväliset konferenssit lasten leikkiä omien lasten kanssa käytäviin kädenvääntöihin verrattuna.
Hallitustenvälisissä konferensseissa pelisäännöt ovat selvät: kaikilla on omat neuvottelutavoitteet, kaikkien pitää näyttää hyvältä kotona ja kaikkien pitää tulla neuvotteluista ulos voittajina. Tulos saavutetaan useimmiten. Neuvottelut perustuvat diplomatiaan. Kaikki keinot eivät ole sallittuja. Toisen hyväksikäyttöä vältetään. Valtioilla on pitkä muisti. Ei kannata polttaa siltoja, koska yhteistyön pitää jatkua myös ensi viikolla.
Lasten kanssa peli on aivan toista. Kaikki keinot ovat sallittuja. Kiristys ja lahjonta ovat osa peliä. Jäähyt ovat sallittuja. Vanhemmat pelaavat häikäilemättömästi yhteen ja välillä jopa niin, että toista vanhempaa käytetään hyväksi neuvottelutuloksen saavuttamiseksi. Onneksi lapset unohtavat diplomaatteja nopeammin. Molemmat vanhemmat ymmärtävät pelisäännöt. On olemassa yksi tavoite: se, että lapsi tekee niin kuin vanhemmat haluavat. Myönnän: tavoite jää usein saavuttamatta.
Ero HVK:n ja lastenkasvatuksen välillä on se, että lasten kanssa neuvotellaan 24h vuorokaudessa. Lähes jokaiseen vuoropuheluun liittyy joku täky, josta pitää neuvotella. Meidän perheessä paras keino saada lapset tottelemaan on jonkinlainen yhdistelmä rationaalista keskustelua, hymyä ja lahjontaa. Kiristystäkin käytetään tyyliin ”jos et tee tätä niin et saa tota”.
Emilie on selvästi tahtonainen. Eli hän saa usein sen mitä tahtoo…ainakin heikolta isältään. Saa nähdä millainen Oliverista tulee. Seitsemän kuukauden ikäisenä hänellä näyttää olevan viisi vaihdetta: nälkä, itku, hymy, uni ja peukku suussa. Hän on itse asiassa uskomaton hymyilijä. Iltarukouksissani toivon, että hän ei saa isänsä isoja hampaita…
