Ensimmäiset neljä ulkoministerikuukautta ovat nyt takanapäin. Menossa on kahden viikon perheloma Italiassa. Kirjoja, kuntoilua ja puuhastelua. Aloitimme matkan Marchen maakunnasta. Viimeiset kolme päivää olemme viettäneet Toscanassa. Lauantaina lennämme kaveriperheen kanssa Sardiniaan viikoksi. Sitten takaisin sorvin ääreen.
Seuraava työrupeama lähtee liikkeelle heti lomien jälkeen ja jatkuu varmaankin jouluun saakka. Se kulminoituu Helsingissä 4-5.12 järjestettävään Etyj-ministerikokoukseen, jonne toivomme saavamme lähes 40 ulkoministeriä.
Ennen uuden kauden avausta ajattelin kirjoittaa muutaman havainnon näistä ensimmäisistä kuukausista. Tarkoituksena ei ole arvioida onnistumisia tai/ja epäonnistumisia, se on muiden tehtävä. Ajattelin vain vähän kuvailla, miltä tämä kaikki on tuntunut toistaiseksi.
Siirtyminen mepistä ulkoministeriksi tapahtui äkkiä. Miettimisaikaa oli vain muutama tunti. Siinä ehti kokea tunteita laidasta laitaan – kaikkea pelon ja onnen väliltä.
On kuitenkin itsestään selvää, että kutsu ulkoministerin tehtävään on sellainen kunnia, josta ei edes juolahtaisi mieleen kieltäytyä. Olen ikuisesti kiitollinen Jyrkille hänen antamastaan luottamuksesta. Olen niin sanotusti unelma-ammatissani.
Liikkuvaan junaan hyppääminen ei ole koskaan helppoa. Sen tiesin jo entuudestaan. Oli kuitenkin hienoa tulla takaisin ulkoasiainministeriöön, jonka tunsin entuudestaan.
Uskallan väittää, että meillä on yksi maailman ammattitaitoisimmista ulkoasiainministeriöstä. Maantieteellinen sijaintimme, kokomme ja historiamme on johtanut siihen, että UM:llä on jo 90 vuoden ajan ollut keskeinen asema kansainvälisen asemamme muokkaamisessa. Ja se sillä on edelleen.
Ensimmäisten ulkoministerikuukausien aikana olen saanut kokea talomme ammattitaidon päivittäin. Taustamuistiot, vierailujen valmistelut, epäviralliset kontaktit ja nopea informaation välitys ovat a ja o sille, että pysyn kärryillä.
Siksi olenkin parhaani mukaan lukenut, kuunnellut, keskustellut, eli oppinut. Monet asiat olivat toki tuttuja, ei vähintään EU. Joka päivä oppii jotain uuttaa. Vaikka ulkopolitiikkamme lähtee liikkeelle EU-jäsenyydestämme, niin pelkkää EU:ta se ei tietenkään ole.
Kävin lukemassa viimeaikaisia blogimerkintöjäni. Kun on itse vauhdissa niin vauhtia ei oikein tahdo huomata. On tullut reissattua Venäjällä, Yhdysvalloissa, Keski-Aasiassa ja tietenkin monessa EU-maassa. Olen tavannut tai keskustellut yli 60 ulkoministerikollegan kanssa. Etyj-puheenjohtajuus on tuonut mukanaan paljon puhelindiplomatiaa.
Huhtikuussa sattui Espanjan traaginen bussiturma ja toukokuussa Kiinassa tuhoisa maanjäristys. On ollut kriisejä Georgiasta Lissabonin sopimukseen. Olen osallistunut konferensseihin, joiden aiheina Irak ja Afghanistan. UM on viettänyt 90-vuotissynttäreitä ja olemme toteuttaneet organisaatiouudistuksen. On ollut avauksia Venäjän viisumivapaudesta EUn ulkopolitiikkaan.
Syksyllä sama tahti jatkuu. Heti aluksi on luvassa matkat Georgiaan, Lähi-Itään ja YKn yleiskokoukseen. Haaveilen myös jossain vaiheessa reissusta Intiaan, Kiinaan ja Afrikkaan. Kaiken tämän sukkuloinnin tavoitteena on tietenkin ajaa Suomen intressiä maailmalla, rakentaa entistä parempaa Suomi-kuvaa ja ihan vaan tehdä tästä maailmasta parempi paikka.
Kansainvälinen politiikka ei ole pelkkiä muodollisia sopimuksia. Päivittäinen ulkoministerin työ on ennenkaikkea kontaktien luomista, diplomatiaa sen kaikissa eri muodoissa. Olen nauttinut näistä ensimmäisitä kuukausista ja toivon, että sama tahti jatkuu. Hitaasti hyvä tulee…vai miten se nyt meni…
Mitä sinä olet mieltä näistä ensimmäisistä askeleista?
