Nalle Wahlroos vertasi blogissaan Euroopan parlamenttia teiniliiton vuosikokoukseen. Minusta Nalle on väärässä.

Olin europarlamentin jäsen vuosina 2004 – 2008 ja olen sen jälkeen vieraillut parlamentissa säännöllisesti tapaamassa meppejä – niin suomalaisia kuin muun maalaisiakin – edistääkseni Suomelle tärkeitä asioita. Samalla on hyvä ylläpitää tuntumaa Brysselin ja Strasbourgin keskusteluihin.

Euroopan parlamentin valta on kasvanut omasta meppiajastani Lissabonin sopimuksen hyväksymisen (v. 2009) myötä. Parlamentti on nykyisin jäsenmaiden hallituksista koostuvan neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä lähes kaikilla politiikan aloilla. Parlamentti ei kuitenkaan päätä yksin asioista vaan komission esitysten pohjalta yhdessä neuvoston kanssa. Komission tehtävä on valvoa lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenmaissa.

On totta, että osa Nallen ongelmallisiksi kokemista kysymyksistä, kuten esimerkiksi pankkiirien bonuskatot, ovat tulossa eurooppalaiseen lainsäädäntöön Euroopan parlamentin vaatimuksesta. Ne eivät kuitenkaan tule sinne ilman jäsenmaiden eli neuvoston hyväksyntää. Asioista sovitaan siis yhdessä ennen kuin niistä tulee eurooppalainen laki. Pankkiirien bonuskattoa on kannattanut myös Suomi.

Osa kritisoiduista asioista on taas lähtöisin ihan muualta kuin parlamentista. Muun muassa laivojen päästörajoista, joihin rikkidirektiivi pohjautuu, päätettiin kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kokouksessa. Siellä niin Suomi kuin elinkeinoelämämme edustajatkin olivat hyväksymässä päästörajoja tiukentavaa ehdotusta. Viime viikon kehysriihessä hallitus osoitti rahaa suomalaiselle teollisuudelle kompensoimaan tiukemmista päästörajoista aiheutuvia kilpailukykyvääristymiä.

On virheellistä sanoa, ettei parlamentarismia noudatettaisi EU:ssa. Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston esityksestä, kuulee komissaariehdokkaita ja hyväksyy komissaarikollegion. Parlamentti voi myös esittää epäluottamuslauseen komissiolle sen toimikauden aikana ja kaataa sen.

Moni Euroopan parlamentin jäsen noussut komissaariksi. Nykyisestä komissiosta muun muassa sisämarkkinakomissaari Michel Barnier, oikeuskomissaari Viviane Reding ja budjettikomissaari Janusz Lewandowski valittiin vuonna 2009 europarlamenttiin ja sitten komissaareiksi. Myös talouskomissaari Olli Rehn, teollisuuskomissaari Antonio Tajani ja sisäasiainkomissaari Cecilia Malmström ovat olleet aiemmin meppejä.

Liikettä tapahtuu molempiin suuntiin, mikä on hyvä. Se edistää ymmärrystä siitä, miten saamme yhteisiä asioita eteenpäin. Ministerikollegoistani Calle Haglund ja Heidi Hautala tuntevat hyvin europarlamentin, kuten myös pääministereistä Tanskan Helle Thorning-Schmidt, Kreikan Antonis Samaras, Latvian Valdis Dombrovskis ja Maltan Joseph Muscat. Merja Kyllönen puolestaan harkitsee vaikuttamista Brysselissä ja samaan vaihtoehtoon on päätynyt myös Belgian entinen pääministeri Guy Verhofstadt, joka johtaa nykyisin parlamentin liberaaliryhmää.

Nalle nostaa esiin väitteen ”EU-parlamentissa ei tarvitse olla lojaali puolueen johtoa tai komissiota kohtaan”. Tämä ei, valitettavasti, pidä lainkaan paikkansa niiden maiden osalta, joissa on käytössä listavaalijärjestelmä. Niissä puoluejohdolla tai puolueen jäsenäänestyksellä on käytännössä mahdollisuus päättää parlamenttiin pääsevien meppien järjestys, ja se johtaa joskus liiankin lojaaliin asenteeseen omaa puoluejohtoa kohtaan.

Nalle arvioi myös, ettei europarlamentissa tarvitsisi pyrkiä pitkäjänteiseen yhteistyöhön jäsenmaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien, elinkeinoelämän tai ammattiyhdistysten kanssa. Käytännön lainsäädäntötyötä tekevän mepin näkökulmasta asia lienee täysin päinvastainen. Yhteistyöhön esimerkiksi jäsenmaiden hallitusten kanssa on pakko sopeutua, sillä juuri vaikeimmat kysymykset ratkaistaan pitkällisissä sovitteluneuvotteluissa. Vakavasti lainsäädäntötyöhön suhtautuva meppi tietää, että pitkäjänteinen yhteistyö eri tahojen, niin kotimaisten kuin eurooppalaisten, kanssa on välttämätöntä hyvän ja tasapainoisen tuloksen saavuttamiseksi.

Euroopan parlamentista on kehittynyt vuosien myötä vakavasti otettava lainsäätäjä, joka meidän suomalaistenkin kannattaa ottaa vakavasti. Nalle, olet tervetullut mukaan, kun seuraavan kerran käyn meppejä tapaamassa.