HHyvää äitienpäivää!
Viimeisimmästä kirjavinkistäni on vierähtänyt muutama kuukausi. Seuraavassa muutama kursorinen vinkki viime viikkojen saldosta. Suurin osa kirjoista on ahmittu lentokoneessa ja junassa.
Puolivallaton puolue (2006), Tuomo Yli-Huttula (Otava). Kirja käsittelee Kokoomuksen lähihistoriaa Sauli Niinistön puheenjohtajuudesta tähän päivään. Se on hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava. Eri henkilöiden kautta kumpuava tarina on mieluisaa luettavaa myös niille, jotka eivät seuraa politiikkaa päivittäin. Itselleni aukesi monta mielenkiintoista näkökulmaa Kokoomuksesta. Suosittelen.
Historian roolipeli – pistoja menneeseen ja tulevaan (2006), Risto E.J. Penttilä (Otava). Penttilää parhaimmillaan. Napakkaa tekstiä. Kirja käy läpi Suomen historian käännekohtia (varsinkin 1809, 1917, 1945 ja 1995) ja analysioi suomalaisten vaikuttajien tapaa reagoida maamme kansainvälisen aseman muutoksiin. Kaikissa muutoksissa on ollut sama kavaa: ensin vastustetaan, sitten sopeudutaan uuteen tilanteeseen ikään kuin koskaan ei muuta olisi haluttukaan ja lopuksi ajaudutaan mahdollisimman lähelle vallan ydintä. Käyköhän Nato-jäsenyydellemme samoin? Tämä kirja on ”must”.
Puhevalta – kuinka kuulijat vakuutetaan (2006), Juhana Torkki (Otava). Tämä kirja kannattaa lukea, jos haluaa oppia pitämään puheita tai on muuten vain kiinnostunut suomalaisen puhetaidon rappeutumisesta. Torkki osuu naulan kantaan argumentaatiossaan. Antiikin historian esimerkit sovellettuna tähän päivään tekevät kirjasta vakuuttavan. Koko kirja on kuin hyvä puhe – se pitää hereillä ja herättää ajatuksia. Suosittelen.
Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö (2006), Osku Pajamäki (Ajatus kirjat). Pajamäelle pitää nostaa hattua, koska hän sai aikaan hyvän keskustelun. Tällaista lisää! Kirjalta odotin paljon, mutta valitettavasti petyin. Se on huonosti viimeistelty ja pomppiva. Argumentaatio toimii ajoittain, mutta välillä ajatus tuntuu katkeavan. Jäi jotenkin mariseva kuva – kaikki on kaikkien muiden paitsi Pajamäen ja meidän sukupolvemme syytä. Jos marisuttaa, niin kannattaa marista uskottavammin.
Brändövägen 8 Brändö tel. 35, etc. (2006), Henrik Tikkanen (Söderströms). Kirjaan on koottu kolme Tikkasen klassikkoa, edellämainitun lisäksi Bävervägen 11 Hertonäs ja Mariegatan 26 Kronohagen. Kirja on loistava trilogia suomenruotsalaisen porvariston sodanjälkeisestä elämästä. Fasadit tippuvat – teksti ei varmaan kaikkia aikoinaan miellyttänyt (se julkaistiin alunperin 1970-luvun puolivälissä). Tikkasen proosa on saumatonta ja ruotsinkieli selkeää. Samassa sarjassa julkaistaan myöhemmin Georgsgatan ja Henriksgatan. Suosittelen myös niille, jotka lukevat harvemmin ruotsinkielistä kirjallisuutta.
Guide pratique de la photo – portraits et personnages (2002), Robert Caputo (National Geographic). Olen valokuvaajana todellinen amatööri. En uskalla edes kutsua itseäni alan harrastelijaksi. Hankin ensimmäisen kunnon kameran vasta vuonna 2000. Bloggaamisen myötä aloin kiinnittää enemmän huomioita yksityiskohtiin. Välillä jokunen kuva ihan onnistuukin. Sain kyseisen kirjan Suzannelta synttärilahjaksi (oletan, että se olemassa myös suomeksi). Jos blogikuvien laatu on mielestäsi parantunut, niin suosittelen kirjan hankkimista.
