Tänään HS:n Vieraskynässä yhteiskirjoitus Unkarin ulkoministerin János Martonyin kanssa. Aiheena EU-Venäjä-suhteet. Sama teksti tuli viikolla ulos myös Moscow Timesissa. EU:n ulkoministeri Catherine Ashton lähetti tekstiviestin ja kertoi tykänneensä. Mitä mieltä te, blogikommentaattorit, olette?
EU:n ja Venäjän suhteissa voidaan nyt edetä
Venäjästä on käytävä EU:n sisällä enemmän strategista keskustelua.
János Martonyi, Alexander Stubb
Martonyi on Unkarin ulkoministeri ja
Stubb Suomen ulkoministeri.
Venäjä on monessa mielessä maailmanluokan pelaaja ja meille tärkeä strateginen kumppani. Se on myös eurooppalainen maa ja läheinen naapuri. Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa olisi nyt erinomainen hetki ottaa harppauksia eteenpäin jatkaen sitä avointa, yhteisille intresseille ja arvoille perustuvaa kommunikointia, joka on ollut olemassa tähänkin asti. Molempien osapuolten on tehtävä töitä, jotta yhteinen potentiaali saadaan hyödynnettyä entistä paremmin.
Kolme tavoitetta nousee yli muiden lähitulevaisuuden Venäjän-suhteissa.
Niistä ensimmäinen liittyy talouteen. EU on Venäjän tärkein vientimarkkina, ja Venäjä on EU:n kolmen merkittävimmän kauppakumppanin joukossa. Venäjällä 80 prosenttia suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU-maista. Energia-alalla keskinäinen yhteys on päivänselvä. Maantieteellinen läheisyys voi parantaa sekä Venäjän että EU:n kilpailukykyä, mutta se ei riitä globaalissa kilpailussa.
Juuri nyt kiireellisin asia on Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO). Myös teknisten standardien harmonisointi lähentäisi markkinoitamme entisestään. EU:lla ei ole syytä painostaa Venäjää tässä asiassa, saati tarvetta sanella sääntöjä. Mutta olkaamme rehellisiä: tarjolla on huolellisesti valmisteltuja, todistetusti laadukkaita ja kuluttajien luottamusta nauttivia standardeja ja säädöksiä, joihin Venäjä voi halutessaan tarttua.
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev, modernismin ja innovaatioiden innokas edistäjä, on sanonut, etteivät eurooppalaiset standardit ole hullumpia. Myös venäläiset kuluttajat ovat jo vuosikymmeniä pitäneet eurostandardeja hyvän laadun synonyymina. Harmonisoiduista määräyksistä hyötyisivät eniten venäläiset yritykset, koska niiden kilpailukyky Euroopan markkinoilla paranisi.
Vielä tärkeämpi päämäärä on Venäjän ja EU:n välinen vapaakauppa-alue. Meidän ei tulisi nähdä talouksiamme toistensa kilpailijoina vaan tehdä ne houkuttelevammiksi lisäämällä integraatiota. Tämä avaisi molemmille mahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla, joilla kilpailu koko ajan kovenee. Matka on pitkä mutta ei ollenkaan mahdoton.
Toinen tavoite liittyy ihmisten liikkumiseen ja kohtaamiseen. Viisumivapaus hyödyttäisi kymmeniä miljoonia ihmisiä. EU ja Venäjä sopivat vuonna 2003, että viisumivapaus on pitkän aikavälin tavoite. Tämä tavoite on yhä voimassa. Ensin on kuitenkin täytettävä erilaiset tekniset ja yhteiskunnalliset kriteerit. Venäjän ja EU:n asiantuntijoiden tulee jatkaa keskustelua ja selvittää, missä on edistytty tarpeeksi ja missä tarvitaan vielä toimenpiteitä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa neuvottelut viisumivapaussopimuksesta.
Kolmas Venäjän-suhteita koskeva tavoite liittyy ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Onnistunut kumppanuus perustuu arvoihin sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Edistystä on tapahtunut niin sanotun ulkoisen turvallisuuden alueella. Esimerkki tästä on kansainvälinen kriisinhallinta Somalian rannikolla ja Tshadissa. Voisimme kuitenkin tehdä yhdessä paljon enemmän, myös EU:n ja Venäjän lähialueilla.
Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Medvedevin aloite EU:n ja Venäjän välisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämisestä on harkinnan arvoinen. Myös Etyjiin ja Natoon liittyviä mahdollisuuksia tulee hyödyntää tehokkaammin. Konfliktialueilla voidaan kuitenkin löytää kestäviä ratkaisuja vain, jos yhteistyö ulotetaan maihin, joita konfliktit koskettavat.
Ulkoisen turvallisuuden rinnalla strategisena tavoitteenamme tulisi olla yhteisen eurooppalaisen turvallisuuden alueen rakentaminen olemassa olevien instituutioiden pohjalta, haluavathan sekä EU että Venäjä vahvistaa Euroopan vakautta ja turvallisuutta.
Jotta nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa, EU:n täytyy ensin tehdä omat kotiläksynsä. Meidän tulee olla yhtenäisempiä ja toimia ripeämmin. Venäjästä on käytävä EU:n sisällä enemmän strategista keskustelua. Meidän on myös keskusteltava enemmän Venäjän kanssa selvittääksemme yhteisiä tavoitteita ja toimenpiteitä.
Tarvitsemme myös nykyaikaisen ja juridisesti sitovan sopimuksen, joka korvaa voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Neuvottelut ovat käynnissä, ja sopimukseen voidaan päästä, tahti riippuu osapuolten tahdosta ja toimista.
Yhteistyön rakenteiden on oltava tehokkaampia, jotta sekä uusi sopimus että EU:n ja Venäjän välillä jo sovitut yhteistyön tavoitteet toteutuisivat. Lisäksi on huomioitava tuore modernisaatiokumppanuus, josta sovittiin viime vuonna Tukholman huippukokouksessa. Ehdotammekin, että käynnistäisimme pikaisesti yhdessä venäläisten kumppaniemme kanssa rakenteita, eri työryhmiä ja dialogeja koskevan arvioinnin.
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU:lla on entistä paremmat edellytykset vahvistaa ulkopolitiikkaansa. EU:n korkealla edustajalla Catherine Ashtonilla ja uudella ulkosuhdehallinnolla on tärkeä rooli EU:n ja Venäjän suhteiden edistämisessä. Ulkosuhdehallinnon tulisikin alusta lähtien panostaa Venäjän-suhteisiin täydellä teholla.
Onnistuminen riippuu olennaisesti jäsenvaltioiden sitoutumisesta ja aktiivisuudesta. EU:n ja Venäjän suhteet nojaavat pitkälti kunkin jäsenmaan omiin kokemuksiin yhteistyöstä Venäjän kanssa. Kahdenvälinen yhteistyö sekä EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö eivät sulje pois toisiaan. Sillä ei ole niinkään merkitystä, puhuuko Moskovan kanssa Bryssel, Berliini, Pariisi, Lontoo, Budapest, Helsinki vai jokin muu taho. Tärkeintä on, että viesti on sama ja puheet vastaavat tekoja.
Lopulta kaikkein tärkeintä on luottamus. Se ansaitaan pelaamalla samoilla, ennustettavilla säännöillä.
