Toinen rauhallinen viikonloppu peräkanaa. Sain juuri Emilien päiväunille. Ei ihme, että häntä väsytti. Uimme aamulla 45 minuuttia ja muutenkin koko aamupäivä oli vilskettä täynnä. Pitäisi varmaan itse mennä torkkumaan, mutta nyt on sopivasti aikaa kirjoittaa muutama rivi päiväkirjaan.
Luin eilen vähän yllättyneenä, että me suomalaiset haluamme vaikuttaa EU-vaaleissa erityisesti sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen säilymiseen nykyisellään. Näin todettiin Hesarin Suomen Gallupilla teettämässä selvityksessä. Tänään saman kyselyn pohjalta täsmennettiin, että Sdp:n ja Keskustan kannattajat odottavat vaaleilta eri asioita.
Keskustan kannattajat haluavat vaikuttaa maatalouden toimintaedellytyksiin, alueiden kehityseroihin, uskonnon ja arvojen asemaan EU:ssa sekä Suomen kansallisen edun ajamiseen. Sdp:n kannattajien listan kärjessä ovat EU-komission puheenjohtajan valinta, huumeasiat, vakaa taloudellinen kehitys sekä suomalaisen sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden tulevaisuus.
Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että EP-vaaleissa keskitytään niihin asioihin, joihin EU:ssa voidaan todellisuudessa vaikuttaa. Siinä mielessä ehkä Keskustan kannattajien luettelo on realistisempi. Aktiivinen Euroopan parlamentin jäsen voi vaikuttaa maatalous- ja aluepolitiikkaan, kansallisen etujen ajamiseen ja arvoihin. Tässä on ehkä hyvä korostaa sanaa ”aktiivinen”. Se, että on kotimaassa korkea profiili, ei välttämättä tarkoita sitä, että asioita saa läpi Euroopan parlamentissa, varsinkaan jos siellä ei tee mitään.
Sdp:n kannattajien luettelo on epärealistisempi. Tältä listalta oikeastaan ainoa asia johon EP:ssä voi vaikuttaa, on taloudellinen kehitys, ja siinäkin vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia. Sosiaaliturva, julkiset palvelut ja huumeasiat ovat kansallista päätöksentekoa. Komission puheenjohtajakysymys ei ratkea siihen onko parlamentissa kolme vai neljä suomalaista demaria.
Huolestuttavinta on, että sosiaaliturva ja julkiset palvelut mainitaan alueina, joihin europarlamentaarikko voisi vaikuttaa. EU ei puutu nyt eikä tulevaisuudessakaan näihin asioihin. Onneksi. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että EU:n markkinat luovat edellytykset Eurooppalaisille hyvinvointivaltioille. EU:n tehtäviin ei kuitenkaan kuulu sosiaaliturvan tai julkisten palvelujen hallinnointi.
Hesarin kysely nostaa entistä selvemmin esiin EU:n paradoksin. Annetaan ymmärtää, että EU voi vaikuttaa kaikkeen, mutta näin asia ei tietenkään ole. Harhaluulon pohjalta on sitten helppo käyttää unionia sylkykuppina. Olen ollut mukana monessa ministerikokouksessa, jossa suljettujen ovien takana sovitaan jostain asiasta. Ministerit onnittelevat toisiaan hyvästä kompromissista. Viisi minuuttia kokouksen jälkeen samat ministerit haukkuvat päätöstä kansallisen median edessä ja toteavat, että ”ei me voitu tehdä mitään kun jäimme vähemmistöön”.
Odotusten ja mahdollisuuksien välillä on siis syvä railo. Syy miksi EU vihastuttaa niin monia on oikeastaan aika selvä: EU laatii säännöt, mutta ei anna rahaa (ellei ole maanviljelijä tai tule köyhältä alueelta). On vaikea pitää sellaisesta järjestelmästä joka säätelee meidän elämää, mutta antaa rajallisesti vastinetta. Siinä mielessä kansalliset hallitukset ovat kiitettävässä asemassa. Unionia on helppo syyttää sellaisista asioista, joihin se ei oikeastaan voi vaikuttaa. Onneksi meillä Suomessa näin tapahtuu harvemmin. Pitää vain toivoa, että EP-vaalikeskustelussa ei myöskään sorruta populismiin. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.
