Viimeisten viikkojen aikana Paavo Väyrynen ja Pekka Haavisto nousivat ansiokkaasti kamppailemaan kakkospaikasta. Hurjan nosteen kampanjaansa saanut Pekka Haavisto pääsi Saulin kanssa toiselle kierrokselle. Ensimmäisestä kierroksesta tuli hyvä esimerkki siitä, että Suomi on kansainvälinen ja suvaitsevainen maa. Olen iloinen siitä, että saimme valittavaksemme kaksi niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin politiikassa ansioitunutta tekijää, joiden katseet ovat tulevaisuudessa. Ehdokkaiden profiilit ovat aika lähellä toisiaan – silti minun valintani on Sauli. Miksi näin?

Sauli on kokenut, luotettava ja tuntee talouden. Mikään ei voi korvata hänen kokemustaan valtiovarainministerinä ja Ecofinissä – varsinkaan nyt, kun kamppailemme EU:n velkakriisin ja myös kotimaan julkisen talouden haasteiden kanssa. Kansainvälisessä politiikassa taloudella on yhä vahvempi rooli ja Suomenkin ulkopoliittinen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti viime vuosina. Kasvu jakautuu alueellisesti epätasaisesti ja nopeimmin kasvavat taloudet löytyvätkin kehittyviltä markkinoilta, erityisesti Aasiasta. Presidentin on ymmärrettävä dynaamisen ja elinvoimaisen talouden merkitys Suomelle ja Euroopalle – tuleehan Suomen BKT:sta noin 40% viennistä. Presidentin merkitys vienninedistäjänä ja ovien avaajana valtiokapitalistisissa maissa on yhä tärkeämpää kotimaisten työpaikkojen ja yritysten kannalta.

Sauli on vakaumuksellinen eurooppalainen, jolle Eurooppa on muutakin kuin lainsäätäjä. Eurooppa merkitsee hänelle arvoja, mutta myös niiden mukana tulevaa vastuuta. Sauli johti ansiokkaasti Euroopan demokraattista unionia ja yhdisti sen Euroopan kansanpuolueen kanssa. Moni hänen senaikaisista läheisistä työtovereistaan on nyt koko unionin tai toisen jäsenmaan johdossa, kuten komission puheenjohtaja Barroso, Saksan liittokansleri Merkel tai vaikkapa Ruotsin ulkoministeri Bildt. Tiedän, että näillä hyvillä suhteilla on merkitystä. Toisaalta Sauli on osoittanut sen, että kun on osallistunut rakentamiseen, kantanut vastuuta ja oma pesä on kunnossa, voi kriitiikkiäkin tarvittaessa antaa.

Tältä ajalta ovat peräisin myös Saulin hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja niiden johtoon. Euroopan investointipankin varapääjohtajana Sauli vastasi pankin hankepäätöksistä Venäjälle, muun muassa suurista ympäristöhankkeista, kuten Pietarin jätevedenpuhdistamosta. On tärkeää, että presidenttimme tuntee hyvin Venäjän, joka on Suomen 3:n tärkeimmän kauppakumppanin joukossa ja yksi tulevan presidentin ehdottomasti tärkeimmistä ulkopoliittisista toiminta-alueista.

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että myös kilpakumppani Pekka Haavistolla on hyvät ulkopoliittiset meriitit. Ulkoministerinä toimiessani nimitin hänet erityisedustajakseni Afrikan alueen kriiseihin. Pekka hoiti homman hyvin ja on erinomainen kehitysmaiden ja Afrikan asiantuntija. Näistä ominaisuuksista on eittämättä presidentille hyötyä, mutta eurooppalaisten naapureidemme lisäksi Yhdysvallat ja Venäjä ovat kuitenkin Suomen ulkopolitiikan keskeintä toimintakentttää ja niissä Saulin meriitit ovat vahvemmat. Sauli on luontevasti kansainvälinen, ja uskon, että hän kokemustensa perusteella toimisi myös erinomaisena kriisijohtajana.

Suomi tarvitsee presidentin, joka on kokenut, joka tuntee talouden, luo uskoa parempaan huomiseen ja jonka johtamistaidot on koeteltu tiukoisakin tilanteissa. Siksi Sauli!