Takana avartava keikka Senegaliin. Pohjoismaiden ja Afrikan ulkoministereiden epävirallinen kokous antoi hienon tilaisuuden tavata kerralla kymmenen Afrikan maan ulkoministerit. Hyvähenkinen kokous, skarppia porukkaa. Myös epämuodollisempaan käytäväkeskusteluun riitti aikaa ? se on monesti kokousten parasta saldoa. Tuli lobattua vähän myös turvaneuvostokampanjaa.

Tiedättekö kuinka kauan kestää saada 16 kokousedustajaa samaan kuvaan…

…valmista tuli! Kokouksen ”virallinen” perhepotretti.

Agendalla oli neljä melko yleisluontoista teemaa: 1. ilmastonmuutos ja kestävä kehitys, 2. demokratia ja hyvä hallinto, 3. kulttuurien välinen dialogi, ja 4. rauha ja turvallisuus Afrikassa. Ne ovat kaikki Afrikan kehityksen avainkysymyksiä. Jos niissä ei onnistuta, epävakauden, köyhyyden, väestönkasvun ja ympäristöongelmien noidankehä jatkuu.

Kulttuurien välisessä dialogissa koitin lanseerata ajatusta keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta ulkopolitiikasta (dignified foreign policy). Keskustelu kulttuuriarvoista on ollut valitettavan paternalistista. Kolonialismi on Euroopan historian häpeätahra. Olisi tärkeää pitää mielessä molemminpuoleinen kunnioitus.

Edustimme Tanskan Lenen kanssa Pohjoismaita pressissä.

Johdin viimeistä keskustelua rauhasta ja turvallisuudesta Afrikasta. Yhteenvedossa esitin viisi pointtia, jotka lyhyesti tässä:

1. Keskustelussa nousi esiin 14 ratkaisua vailla olevaa kriisiä Afrikan mantereella (Somalia, Sudan, Darfur, Etiopia-Eritrea, Kongon demokraattinen tasavalta, Zimbabwe jne). Kaikki ovat erilaisia, ja kaikkiin on löydettävissä ratkaisu.

2. Päävastuu kriisien ratkaisemisessa on Afrikan unionilla ja alueellisilla järjestöillä (SADC, ECOWAS jne), eli mantereen sisällä. Afrikan ääntä pitäisi kuulla paremmin myös YK:ssa.

3. Afrikan panos rauhanturvaamisessa on kasvanut hämmästyttävästi. Aikoinaan Suomi, Ruotsi ja Norja pitivät itseään rauhanturvaamisen supervaltoina, mutta ne ajat ovat ainakin osittain mennyttä. Rauhanturvaaminen on myös uudella tavalla eriytynyttä. YK:n rinnalle ja tilalle on tullut AU:n, EU:n ja Naton voimakkaampi rooli.

4. Afrikan alueellinen integraatio ja siitä seuraava taloudellinen keskinäisriippuvuus ovat merkittävässä roolissa Afrikan kehittymisessä ja turvallisuuden parantumisessa (vrt. EU rauhanliikkeenä).

5. Viimeisenä kohtana korostin kokonaisvaltaista lähestymistapaa rauhan ja turvallisuuden saralla. Perinteisen rauhanturvaamisen lisäksi tarvitaan rauhanvälitystä ja valtion rakentamista.

Toivotaan, että kokous saa jatkoa ensi vuonna. Taitaa olla Pohjoismaiden vuoro järjestää puitteet.

Juttutuokio Beninin ulkoministerin kanssa, aiheena Suomen turvaneuvostokampanja.

Sää ulkona on niin mahtava, että nyt on pakko pistää kone kiinni!

Maanantaina otetaan käsittelyyn seuraava manner. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian maat ovat koolla huipparissa Madridissa. Paljon jänniä bilateraalitapaamisia tiedossa. Niistä lisää aikanaan…