Viime vuonna tähän aikaan meno oli aika hurjaa. Selailin tuossa juuri nettipäiväkirjan kirjaversiota, ja varsinkin kampanja-aikaa. Onneksi kampanjoita ei ole joka vuosi…
Tänään oli kevätkauden viimeinen varsinainen meppikiertuepäivä. Tällä kertaa Vantaalla. Muutama luentokeikka pitää vielä hoitaa (Turku ja Tallinna), mutta varsinaisiksi meppikiertuepäiviksi niitä ei voi kutsua. Ruisrock ei myöskään taida ylittää meppikiertuekynnystä.
Kesäkuukausina kiertäminen ei oikein onnistu. Suomi on lomalla, ja hyvä niin. Ennen heinäkuun puolessavälissä alkavaa lomaa aion Suomi-keikoilla tapailla asiantuntijoita, virkamiehiä, diplomaatteja ja toimittajia.
Vantaa-päivä meni hyvin. Kävin ensin Vantaan Sanomien haastattelussa. Kyseessä oli eräänlainen starttihaastattelu. Aloitan Keski-Uusimaa-konsernin vakiokolumnistina ensi viikolla. Kyseessä on ”kevyt” ja toivon mukaan humoristinen kuukausittainen EU-kolumnisarja, joka julkaistaan konsernin lehdissä.
Julkaisupatteriin kuuluvat Keski-Uusimaa, Uusimaa, Aamuposti, Länsi-Uusimaa, Vantaan Sanomat, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Alueuutiset, Turkulainen ja Tamperelainen.
Kirjoittaminen on aina ollut minulle melkeinpä pakkomielle. Ennen nautin EU-raporttien ja -muistioiden sekä akateemisten artikkelien kirjoittamisesta (tiedän, se on pervoa), nyt kirjoittamisen nälkä hoituu nettipäiväkirjan ja kolumnien kautta.
Olen perinyt kirjoitusvimman isältäni. Hänellä on mielestäni loistava kynä, paljon parempi kuin minulla, mikä ei sinänsä paljoa kerro…
Luen edelleen ”Papan” viikkotaisia ”Rinkhörnan” jääkiekkokolumneja Hufvudstadsbladetissa. Niiden kielenkäytöstä ei ainakaan puutu väriä. Muistan yhden, jossa kehuttiin Suomen jääkiekkomaajoukkueen hyökkäyspeliä Kanadaa vastaan: ”Kanadensiska backbjässar föll som mogna frukter”. Eli ”Kanadalaiset puolustajärkäleet putoilivat kuin kypsät hedelmät”. Miksi EU-kieli ei ole yhtä värikästä?
Vantaan meppikiertue jatkui haastattelun jälkeen Helsinge gymnasium-koululla. Luennoin EU:sta lukiolaisille ja ylä-asteen oppilaille. Loistokeikka.
Opettajat olivat ylpeitä oppilaidensa kysymyksistä. Eikä syyttä. Veitsenterävää kamaa mm. laajentumisesta, puolustuksesta, perustuslaista ja Suomen vaikutusmahdollisuuksista.
Koulun jälkeen olin Tikkurilan Tikkuraitilla Kokoomuksen yleisötilaisuudessa. Vantaan kokoomus oli järjestänyt hyvän tilaisuuden. Johtopäätös: jos haluat porukkaa paikalle, niin kannattaa tarjota makkaraa.
Yleisötilaisuuden jälkeen piipahdin STV:n, eli ruotsinkielisen TV:n OBS!-ajankohtaisohjelman nauhoituksissa. Aiheena Ranskan kansanäänestys EU:n perustuslaista. Siitä tulee viikonlopun, viikon, kuukauden ja ehkä vuoden tärkein EU-asia. Palaan siihen ensi viikon aikana. Tällä hetkellä seuraan mielipidemittauksia pelonsekaisin tuntein.
Päivän kruunasi meppien ja pääministeri Matti Vanhasen tapaaminen. Yhteiskokouksia järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Kävimme läpi Suomen puheenjohtajuuskauden haasteita, Ranskan kansanäänestystä, Agenda 2007 -neuvotteluja, meppien palkkauudistusta, palveludirektiiviä, kemikaalidirektiiviä ja EU:n ulkopolitiikkaa. Hyödyllinen keskustelu.
Mielestäni hallituksen EU-politiikka toimii taloudellisissa kysymyksissä. Tästä esimerkkinä Suomen linja palveludirektiivissä, EU:n kilpailukyvyn kohentamisessa ja kemikaalidirektiivissä.
Suomen linja EU:n ”poliittisissa” kysymyksissä jättää kuitenkin toivomisen varaa. Kannat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja puolustuksessa ovat olleet liian varovaisia. Muutamilla tahoilla ei oikein vieläkään haluta ymmärtää, millaisia velvoitteita EU-jäsenyys ihan tosissaan tuo mukanaan.
Viimeisin, vähintäänkin symbolinen esimerkki, oli suhtautuminen venäläisten ilmatilaloukkauksiin. Hallituksen taholta todettiin, että kyseessä on Suomen ja Venäjän välinen asia ja siihen ei kolmansien osapuolten (eli EU:n) neuvoja tarvita.
Uskomatonta! Ei EU ole mikään ”kolmas osapuoli”. Me olemme osa EU:ta ja, venäläiset koneet ovat loukanneet EU:n ilmatilaa. Ei ole tietenkään tarkoituksenmukaista ylidramatisoida tilannetta, mutta kyllä tästä pitää muiden EU-maiden kanssa voida keskustella. Tietyillä tahoilla näyttää olevan henkisesti vaikea myöntää, että Suomi on osa Euroopan unionia.
