En saanut kirjoitettua päiväkirjaa eilen koneessa, koska matkakaveriksi sattui vanha kaverini Timo Pesonen. Timo oli Paavo Lipposen ulkopoliittinen avustaja silloin, kun puuhastelin Suomen EU-edustustossa ja ulkoasiainministeriössä. Kolusimme läpi monet hulvattomat huippukokoukset. Nykyään Timo on Olli Rehnin kabinettipäällikkö. Matkan aikana muistelimme vanhoja, pohdiskelimme tulevaisuutta ja röhöttelimme tuttuun tapaan.
Meppikiertue Imatralla ja Lappeenrannassa oli taas parhaasta päästä. Jan Edelmann oli rakentanut timanttiohjelman. Petteri Laaksonen, Marjut Hannelin ja Kullervo Lehtonen sparrasivat. Torstai-iltana illastin paikallisen kokoomusväen kanssa. Näin myös Riitta ja Topi Uosukaisen Imatran Valtionhotellilla.
Eilen vetäisin virkistävän aamulenkin Vuoksenvartta pitkin. Aurinko paistoi. Imatra näytti parhaan puolensa. Päivän ohjelma alkoi kahdella lukiovisitiillä. Ensimmäisenä vuorossa oli Imatran yhteislukio. Loistoporukka. Keskustelu oli vilkasta eikä huumorista ollut puutetta. Seuraavaksi kävin Vuoksenniskan yhteiskoulun lukiolla. Taas loistoporukka. Fiilis oli yhtä hyvä kuin Imatran lukiossa. Luulen nyt löytäneeni sapluunan lukiokäynneille. Mitä rennompi meininki, sen parempi.
Sain pari palauteviestiä eilisistä lukiokäynneistä, yhden kummastakin lukiosta. Ne olivat niin kivoja, että oikein punastutti. Pitää pistää talteen. Jos joku väittää, että on immuuni positiiviselle palautteelle, niin valehtelee. Kyllä se aina koskettaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin.
Lukioiden jälkeen ajoimme Janin kanssa Lappeenrantaan paikallisen kauppakamarin perinteiselle yrityslounaalle. Koska olin puhunut porukalle jo kahteen otteeseen, niin tällä kertaa oli minun vuoroni kuunnella. UPM-kymmenen Jorma Lehtonen kertoi metsäteollisuuden haasteista ja professori Juha Väätänen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta puhui Venäjästä. Molemmat erinomaisia alustuksia, joissa korostettiin Etelä-Karjalan kilpailukykyä.
Olen aina viihtynyt Etelä-Karjalassa. En tiedä johtuuko se karjalaisista sukujuuristani, mutta pääsen jotenkin helposti juttuun porukoiden kanssa. Arvostan eteläkarjalaisten ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja uudistumiskykyä. Kirvestä ei ikinä heitetä kaivoon. Uskotaan aina parempaan tulevaisuuteen. Ei ihme, että alue kukoistaa paperiseisauksesta huolimatta.
Lounaan jälkeen meillä oli vielä yleisötilaisuus Isossa Kristiinassa, jonne tuli ”vanhoja tuttuja”. Juttelimme niitä näitä. Tunteet kävivät kuumina siitä, että venäläiset koneet olivat käyneet Suomen ilmatilassa. Tällä kertaa kukaan ei puhunut susista. Olin hieman yllättynyt. Kun nostin asian esille, niin jäi jotenkin tunne, että hommia hoidetaan ikäänkuin ilman virallista mölinää…
Lopuksi pidin vielä puheen Lappeenrannan senioreille. Tasan vuosi sitten lupasin, että jos pääsen vaaleista läpi niin tulen puhumaan heille uudestaan samana päivänä ensi vuonna. Pidin lupaukseni, vaikka myöhästyin sovitusta ajasta kaksi päivää. Tilaisuus järjestettiin Lappeenrannan Kasinolla. Kaunis paikka. Kannattaa muuten käydä.
Takana on siis jälleen kerran onnistunut meppikiertue. Paljon hyviä keskusteluja, lehtijuttu ja radiohaastattelu. Meppikiertueessa on menoa.
