Lennän poikkeuksellisesti Suomeen jo tänään keskiviikkona. Huomenna on vilkas meppikiertuepäivä, joka jakaantuu Helsinkiin ja Turkuun; kahteen kaupunkiin, jotka eivät myönnä salarakkauttaan…
Aamu alkoi tänään Irak-äänestyksellä ulkoasiainvaliokunnassa. Piipahdin myös sisämarkkinavaliokunnassa, jossa keskustelimme jälleen kerran Euroopan kilpailukyvystä. Se on ikuisuusaihe.
Viikon tärkein lainsäädäntöaihe on ollut palveludirektiivi. Nyt päästään varsinaiseen asiaan. Muutosehdotusten aikaraja meni umpeen viime perjantaina. Niitä kertyi yhteensä 945! Kun nämä jaetaan ja ryhmitellään erinäköisiksi kompromissiehdotuksiksi, niin muutosehdotuksia tulee olemaan yli 2000! Se on ymmärtääkseni Euroopan parlamentin ennätys.
Palaan yksityiskohtiin myöhemmin, mutta tässä vaiheessa voidaan todeta, että meidän ryhmämme (EPP) ”pöytäsi” suuren määrän yhteisehdotuksia. Olen mukana allekirjoittajana lähes kaikissa. Olemme saaneet liberaaliryhmän mukaan kelkkaan. Veikkaan, että Gebhardtin alkuperäisestä ehdotuksesta ei jää paljoakaan jäljelle. Onneksi, koska siinä yhdistyi huonolla tavalla nationalismi ja protektionismi.
Päivän antoisimman tuokion vietin kolmen ”äänestäjän” kanssa, joista yksi oli luuston haurastumista sairastava tehopakkaus nimeltä Elisabeth. Meillä oli hauskaa. Juttelimme niitä ja näitä elämästä. Porukka oli lomamatkalla Brysselissä ja ottivat lyhyellä varoitusajalla yhteyttä. Tapaaminen onnistui. Toivottavasti kokemus oli yhtä kiva heille kuin minulle.
Lounaan jälkeen kävin Bloomberg-tietotoimiston televisiohaastattelussa. Haastattelija oli Lontoossa ja minä Brysselin studiossa. Kävimme läpi huippukokouksen asialistaa, eli lähinnä perustuslakia ja EU:n budjettia. Esittelin viime viikkojen aikana hahmottelemiani teesejä.
Varoitin sisäänpäinkääntymisestä, protektionismista ja laajentumisen hidastamisesta. Totesin myös, että Tony Blairilla on nyt ”tuhannen punnan” paikka osoittaa poliittista johtajuutta. Chirac ja Schröder eivät siihen pysty.
Huippukokousta edeltävänä päivänä budjettiasioissa on kolme ongelmatapausta. Britannia ei halua jäädyttää alennustaan, mutta haluaa avata maatalouspaketin. Ranska haluaa, että Britannia luopuu alennuksestaan, ja että maatalouspaketti pysyy kiinni. Hollanti taasen haluaa miljardin vuotuisen maksualennuksen. Siinäpä sitten ollaan. Ei ihme, että Luxemburgin pääministeri, Jean-Claude Juncker, oli tänään pessimistinen lopputuloksen suhteen.
Edessäni on 26 Bryggen oppilaitteni lopputenttiä. Ne pitäisi saada korjattua perjantaihin mennessä. Ei muuta kuin hommiin.
