Kirjoitin tammikuun Blue Wingsiin mepin työstä. Mitä mieltä olette? Mitkä ovat mepin tärkeimmät tehtävät?

Kolme suosikkifutaajaani ovat Forssell, Tihinen ja Riihilahti. Piti oikein somistaa toimistoa heidän pelipaidoillaan.

Erinomaiset blogikommentit innostivat lisäämään muutaman näin jälkikäteen. Eli tämä on Unto Hämäläisen muotoilua käyttäen ”jälkikirjoitus”.

Päätin myös lisätä muutaman rivin luettuani päivän Savon Sanomien pääkirjoituksen, jossa ohimennen käsitellään Euroopan parlamentin valtaa ja vastuuta. Siinä todetaan muun muassa, että ”EU:ssa meidän asemamme on heikoin siellä, missä demokratian pitäisi kukkia kauneimmin: Brysselin ja Strasbourgin europarlamenteissa. Neljätoista euroedustajaamme ovat siellä yhtä suuria vallankäyttäjiä kuin Perussuomalaisten kansanedustajat omalla Arkadianmäellämme”.

Tämä virke osoittaa mielestäni hyvin, että eurooparlamentaarikon (mepin, EE:n, EPE:n…) valta ja vastuu ei aina välttämättä aukea valtamedioissakaan. Ja lisäänpä vielä, että luen usein Savon Sanomien pääkirjoituksia, koska ne ovat erinomaisen analyyttisia.

Olen usein näilläkin sivuilla todennut, että mepin ja kansanedustajan vaikutusmahdollisuudet ovat hyvinkin erilaiset. Niitä ei voi oikeastaan verrata toisiinsa.

Yksinkertaistaen: kansallisissa parlamenteissa on olemassa hallitus ja oppositio. Hallitus tekee lakiesityksen ja sen jälkeen se hyväksytään lähes muuttumattomana parlamentissa, eli eduskunnassa. Hallituspuolueiden edustajat äänestävät puolesta ja oppositio vastaan.

Euroopan parlamentissa meillä ei ole hallitusta, jota peesaisimme, tai oppositiota, jonka joukossa räksyttäisimme. Kun komissio tekee lakiehdotuksen, niin jokainen meppi haluaa jättää siihen oman sormenjälkensä. Se euroedustaja, josta tulee lakialoitteen raportööri (eli valmistelija), pystyy muokkamaan direktiiviä tai asetusta enemmän kuin yksikään kansallinen ministeri, kansanedustajasta puhumattakaan.

Aktiivisella mepillä on siis enemmän valtaa EU-asioissa kun yhdelläkään kansallisella ministerillä, ehkä pääministeriä lukuunottamatta. Siksi meppien määrä ei mielestäni heijasta vaikutusvaltaa. Tässäkin kysymyksessä laatu korvaa määrän.

Laura kysyi miten europarlamentaarikot ”saa tehtyä tietoon perustuvia päätöksiä asioista?”, koska niitä asioitahan on tuhottoman paljon. Hyvä kysymys! Muistan kun siirryin virkamiehestä mepiksi, niin minulle tuli tunne, että putosin niin sanout ”informaatio-loopin” ulkopuolelle. Virkamiehenä sain jatkuvalla syötöllä kaiken oleellisen informaation. Lähes kaikki ministeriöiden analyysit olivat automaattisesti käden ullottuvilla.

Meppinä asiakirjoja toki vilisee, ja monet tulevat päätteelleni automaattisesti, mutta kyllä niitä saa myös hakea. Pitää vaan tietää mitä hakee. Informaatio on valtaa.

Itse yritän keskittyä noin kymmeneen kokonaisuuteen (tyyliin Lissabonin sopimus, lobbauraportti, jne.). Keskittymisellä tarkoitan ”syvällistä paneutumista” aiheeseen. Nämä kymmenen asiaa ovat sitten ikäänkuin leipätyöni.

Näiden lisäksi on tietenkin kymmeniä aiheita, joista otan selvää ja joista kerään informaatiota, jotta voin tehdä ”fiksuja päätöksiä”.

Itse hankin informaatioita kahta kautta. Ensisijaisena lähteenäni ovat tietenkin maanmainiot avustajani, jotka melkeinpä kellon ympäri taustoittavat minulle eri aihepiirejä. Lukukasa sen kuin kasvaa…

Toissijaisesti hyödynnän 9 vuoden Brysselkokemuksen verkostojani eri EU:n instituutioissa ja EU-edustustoissa. Näistä lähteistä ammennan informaationi ja vedän johtopäätökseni.

Toivon, että muut kysymykset tulivat käsiteltyä tuossa samassa, varsinkin Karin kysymys siitä minkä takia EU-vaaleissa kannattaa äänestää. Annoin asiasta muuten tänään (siis 29.1.) haastattelun, jossa ehdotan millä tavalla EU-vaalien äänestysprosenttia voidaan nostaa. Siitä enemmän keskiviikon blogissa.

Mielestäni kaikissa kommenteissa on paljon hyviä pointteja, jotka voisi myös kiteyttää näin: europarlamentaarikon tehtävänä on ajaa eurooppalaisten asiaa. Terminologiseen keskusteluun en lähde…vaikka pidin esistettyjä ehdotuksia innovatiivisina. Itse käytän termejä meppi, euroedustaja ja europarlamentaarikko. Euroopan parlamentin jäsen kuullostaa vähän jäykältä…

Paavo kysyy vaalisuunnitelusta. Oma kantani on, että henkistä päätöstä asettumisesta tai pois jättäytymisestä ei kannata tehdä liian aikaisin. Vuosi on mielestäni hyvä aika. Jos sitä rupeaa suunnistelemaan liian aikaisin, niin ei enää keskity oleelliseen, eli lainsäädäntötyöhön, tiedottamiseen ja etujen ajamiseen.