Ennen lomareissua kävin läpi blogimerkintöjä ja -kommentteja vuoden varrelta. Kirjoitin muistiin avainsanoja. Niiden pohjalta seuraavanlainen yhteenveto lomatunnelmissa. Huomiot ovat kursoorisia ja kattavat vain murto-osan mielenkiintoisesta vuodesta. Mennyt vuosi alkoi jännittyneissä tunnelmissa. EU-puheenjohtajamaa Tsekki sai heti hoidettavakseen kaksi kriisiä: Gazan sodan sekä Venäjän ja Ukrainan väliset kaasuerimielisyydet. Näistä ensimmäinen oli traaginen muistutus Lähi-idän hauraudesta. Jokainen kuolonuhri on liikaa. Kaasukriisistä taasen selvittiin suhteellisen hyvin. Kumpikaan kriisin jyvä ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut. Näiden kriisien lomassa me viimeistelimme perinteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Tammikuulta jäi mieleen pitkät draftaussessiot valtioneuvostossa yhdessä Tasavallan presidentin kanssa. Kävimme läpi tekstiä rivi riviltä. Ihan hyvä harjoitus sinänsä, mutta en ole edelleenkään ihan varma näiden raskaiden selontekojen hyödyllisyydestä. Varsinkin ulkopolitiikka liikkuu huomattavasti nopeammin kuin nelivuotinen selonteko tohkenee myöntää. Turvallisuuspolitiikka on toki vähän hitaampaa, mutta siihenkin riittäisi vuosittaiset katsaukset. Puolustuspolitiikkaa voi sen sijaan suunnitella pidemmällä aikajänteellä. Alkuvuoden suurimmat odotukset kohdistuivat presidentti Barack Obamaan, joka astui virkaansa tammikuussa. Muutosten aika alkoi. Obama muutti heti Yhdysvaltain politiikkaa monessa asiassa: Guantanamo päätettiin sulkea, yhteistyön kättä ojennettiin kaikkiin maailman kolkkiin, monenkeskisille instituutioille annettiin lisää painoarvoa. On vielä aivan liian aikaista arvioida Obaman onnistumisia tai epäonnistumisia, mutta yhden asian voi varmuudella sanoa: Obama muutti kansainvälisen politiikan ilmapiiriä parempaan suuntaan. Omalta osaltani alkuvuoden mielenkiintoisin matka suuntautui Afrikan mantereelle. Tsadissa tapasin suomalaisia rauhanturvaajia ja maan ulkoministerin. Etiopiassa tutustuin Afrikan unioniin Martti Ahtisaaren ja tuoreen Afrikan sarven edustajani Pekka Haaviston seurassa. Samalla Suomi aloitti rauhanvälitysohjelman yhdessä Afrikan unionin kanssa. EU-vaalit toivat väriä kevääseen, siitäkin huolimatta, että vaaleja on ollut aika tiuhaan tahtiin. EU-asioista puhuttiin mielestäni huomattavasti asiallisemmin kuin viimeksi. Kokemus ja Suomen 15 jäsenyysvuotta ovat arkipäiväistäneet jäsenyytemme. Hyvä niin. Ruotsi otti hoitaakseen EU-puheenjohtajuuden. Ja hyvin sen hoitikin. Laajentuminen eteni, Lissabonin sopimus hyväksyttiin, EU-presidentti ja -ulkoministeri nimitettiin, laajentuminen eteni, ilmastopoliittisista linjauksista pidettiin kiinni, ulkopolitiikassa saatiin tuloksia aikaan. Grattis Sverige! Vuoden varrella tuli matkustettua tehokkaasti. Matkustuspäiviä kertyi yli sata, vajaa kolmannes vuodesta. Mielenkiintoisista matkustuskohteista ei ollut puutetta. Matkat Kiinaan, Japaniin, Vietnamiin ja Kambodjaan auttoivat ymmärtämään Aasiaa. Egyptin, Syyrian ja Libanonin matkat avarsivat näkemyksiä Lähi-idän tilanteesta. Turkin ja Kyproksen reissut opettivat paljon Kyproksen jälleenyhdistymisen ja Turkin EU-jäsenyyden haasteista. Murmanskin ja Tromsön vierailut nostivat Arktiset kysymykset pinnalle. EU-maissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa tuli reissattua perinteisin menoin. Oli myös hienoa, että saimme kirjoitettua Venäjä-toimintaohjelman. Venäjän merkitystä meille ei pidä vähätellä. Sen myös toimintaohjelma osoitti. Ensimmäinen Venäjä-foorumi toi lisäpontta analyysiimme. EU-ulkopolitiikan näkökulmasta tapetilla oli jatkuvasti kolme kokonaisuutta: Lähi-itä, Iran ja Afganistan. Afganistan on vaativin kriisinhallintatehtävä, jossa Suomi on ollut mukana. Keskustelu sen ympärillä tulee varmasti jatkumaan ensi vuonna. Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputulos oli pettymys, turha sitä kiistää. YK on raskasrakenteinen organisaatio, jossa päätöksenteko on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi EU:ssa. Mutta tämähän ei vaikuta YK-turvaneuvostokampanjaamme, joka jatkuu mukavasti. Koko vuotta dominoi tietenkin finanssikriisistä alkanut maailmanlaajuinen talouslama. Itsekin pidin monta puheenvuoroa globaalin järjestelmän murroksesta. Kansainväliset instituutiot hakevat edelleen muotoaan. Kenelläkään ei ole varmuutta siitä, millaisiksi ne loppujen lopuksi muovautuvat. Lopuksi vielä kolme kuriositeettia vuoden varrelta. Ne pistivät silmään blogimerkintöjä selaillessa. Ensiksi, blogissa ei ole puutetta kättelykuvista! Toiseksi, sportistakaan ei tainnut olla puutetta (sukuvika…). Kolmanneksi, vuoden varrella julkaistut kolme kirjaa kuulostavat ehkä paljolta, mutta olivat yhtä lukuun ottamatta aikaisemmin kirjoitettujen juttujen koosteita. Kiitos Anu-Elina Lehdelle blogikirjan toimituksesta ja Ilkka Järvimäelle treenikirjasta. Tätä blogitekstiä viimeistellessä Suomesta kantautui ikäviä uutisia. Tuntuisi vaikealta toivotella nyt ”hyvää uutta vuotta”.
