Matkustaminen on olennainen osa mepin työtä. Viikkorutiineihin kuuluu, että lennän torstai-iltana Suomeen. Perjantaina kierrän sitten jossain päin Suomea ja palaan takaisin Brysseliin myöhään illalla. Hyvä niin.
Viimeiset pari viikkoa ovat kuitenkin olleet aikamoista matkustusrumbaa, ja siitä saa syyttää vain itseään. Seitsemäntoista päivän sisällä olen lentänyt kolme kertaa edestakaisin Brysselistä Helsinkiin. Kerran Helsingistä Kainuuseen ja takaisin. Autossa on tullut ajettua yli 3000 kilometriä (Suomessa, Belgiassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Italiassa).
Juuri nyt olen Strasbourgissa. Saavuimme tänne iltapäivällä. Ajomatka kesti nelisen tuntia.
Taiteellinen vaikutelma Strasbourgin parlamenttirakennuksesta.
Viikosta on tulossa mielenkiintoinen, joskaan ei yhtä raskas kuin edellisellä kerralla. Silloinhan kävimme kovat väännöt palveludirektiivistä.
Viikon asialistallaa on muun muassa työntekijöiden vapaata liikkumista, EU:n huippukokouksen valmistelua ja Palestiinan presidentin Mahmoud Abbasin puhe.
Hymyn häivää voi herättää asetus ”maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi”. Ei pitäisi hymyillä. Haudanvakava asia. Eihän sahdilla, kalakukolla tai puikulaperunoilla pidä leikkiä?
Kyseessa on siis asetus (tai oikeastaan kaksi asetusta), jossa käsitellään suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä.
Nämä ovat olleet kiistakysymyksiä jo kauan, niin EU:ssa kuin WTO:ssakin. Muistan miten Suomen puheenjohtajuuskaudella (1999) väännettiin kättä fetajuustosta. Eli saako fetajuustoa markkinoida fetajuustona, jos se on valmistettu muualla kuin Kreikassa tai muusta kuin vuohenmaidosta. Loppujenlopuksi päädyttiin siihen, että ei saa.
En ole ihan varma tuleeko sahdista, kalakukosta tai puikulaperunoista koskaan maailmanlaajuisia brändejä. Mutta hyvä, että niiden asema virallistetaan.
Olin kyllä tarjoamassa Chiracille puikulaperunoita, mutta en ole vielä saanut vastausta viimevuotiseen kutsuuni. Jäädään odottelemaan.
