Tänään päivää värittävät kaksi asiaa. Ensinnäkin tietysti hallituksen budjettiriihi, jonka tuloksista UM:n osalta pari sanaa lopussa. Toisekseen meillä oli tänään ulkoministeriön suurlähettiläspäivien perinteinen telttavastaanotto. Tilaisuudesta teki ainutkertaisen se, että Helsingin kaupunki on päättänyt nimetä Katajanokalla ulkoministeriön sisäpihana toimivan aukion Martti Ahtisaaren aukioksi (Martti Ahtisaaris plats). Näin kaupunki haluaa kunnioittaa Ahtisaaren ansioita niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Olen todella iloinen asiasta. Hieno asia koko ulkoministeriölle!
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen luovutti kaupungin päätöksen Martti Ahtisaarelle keskellä juhlaväkeä. Tunnelma oli katossa. Aikanaan mietin, että Nobel-palkittu Ahtisaari ansaitsisi tämäntyyppisen huomionosoituksen, ja olin sitten yhteydessä Pajuseen. Kiitokset Helsingin kaupungille, joka innostui asiasta ja vei sen päätökseen. Kaupunginhallitus totesi päätöksessä (24.8.), että aukio Carl Ludvig Engelin suunnittelemalla Merikasarmilla ulkoministeriön yhteydessä on arvokas ja sopiva Martti Ahtisaaren toiminnan muistamiseen.
Vas. Martti Ahtisaari ja Jussi Pajunen. (Kuva: Raino Heinonen)
Merikasarmin alueen historia on kiinnostava. Merikasarmin kortteli on rakennettu useassa eri vaiheessa 1770-luvulta lähtien. Alun perin aluetta käytettiin Suomenlinnaa täydentävänä tykistövarikkona. Nimettävä aukio sai muotonsa tuon ajan tykistöpihasta. Engel laati Merikasarmista venäläistä varuskuntaa varten useita suunnitelmia, jotka toteutuivat vaiheittain pääosin 1800-luvulla.
Suomen itsenäistyttyä alue siirtyi puolustusvoimille. Sodan jälkeen valtio perusti alueelle Valmetin telakan, joka toimi alueella vuoteen 1975. Vuosina 1984 – 1989 Merikasarmin alueen rakennuksia kunnostettiin ulkoministeriölle.
Helsingissä on aiemminkin nimetty alueita presidenttien mukaan. Edellisen kerran nimettiin vuonna 2007 presidentti Mauno Koiviston aukio, joka sijaitsee Kampissa.
Telttavastaanoton kutsuvieraita Martti Ahtisaaren aukiolla.
Ihan lopuksi pari sanaa bujetista UM:n osalta. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ajat ovat vaikeat ja on selvää, että läheskään kaikille ministeriöiden sinänsä tärkeille hankkeille ei rahoitusta löydy. Asioita pitää priorisoida, panostaa kasvuun, työllisyyteen ja hyvinvointipalveluihin.
UM:n hallinonalalta isoin ennakkojulkisuus koski kehitysyhteistyömäärärahoja. Lopputulos on hyvä, kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat ensi vuonna niin absoluuttisesti euroissa laskien kuin suhteellisesti prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta laskien.
Virallisen kehitysyhteistyön (ODA) määrärahat ovat vuoden 2010 talousarviossa noin 50 miljoonaa euroa suuremmat kuin vuoden 2009 varsinaisessa talousarviossa. Niiden suhde arvioituun bruttokansantuloon nousee 0,55 prosenttiin. Tämä ylittää EU-maiden asettaman tavoitetason vuonna 2010. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahat kasvavat ensi vuonna noin 4 miljoonalla eurolla, joka on 60 miljoonaa euroa vähemmän kuin kehyspäätöksessä suunniteltu lisäys, mutta merkittävä lisäys nykyiseen kuitenkin.
