Maratonin lähtölaukaukseen on aikaa vajaat kaksi vuorokautta. Parempi kirjoittaa paineet pois tänään. Huomenna illalla aion vain löhöillä lueskella.
On se kyllä kumma, että harrastelijamaratoni jännittää enemmän kuin suora TV-esiintyminen tai EU-puhe tuhannelle kuulijalle. Ei ihme, että minusta ei koskaan tullut huippu-urheilijaa…
Joponi herätti hilpeyttä La Hulpen linnan puistossa. En ymmärrä miksi…
Viime viikkojen aikana olen saanut paljon ystävällisiä neuvoja siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä maratonia ennen ja sen aikana. Monet neuvot ovat olleet hyödyllisiä. Kiitos niistä.
Jos kuitenkin noudattaisin kaikkia neuvoja yhtäaikaa niin näyttäisin jo tässä vaiheessa vaseliinilla rasvatulta nestepallolta, jolta pursuaa pastaa lähes jokaisesta tuutista. Maltti taitaa näissäkin hommissa olla valttia…
Valmistelut ovat kaikenkaikkiaan mennyt ihan mukavasti. Paikat ovat kunnossa. Tekosyitä ei ole. Viimeksi juoksin Helsinki City Maratonin vuonna 1992, tasan 15 vuotta sitten. Tuolloin aikani oli muistaakseni 3.39. Saas nähdä miten pappa pärjää lauantaina.
