Viikko on vierähtänyt tähän mennessä kauimmas suuntautuneella vienninedistämismatkallani Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Aikaero Suomeen on vaihdellut +6, +9 ja +11 tunnin välillä. Virallinen tiedote ja lista mukana olleista yrityksistä löytyy täältä.
Molemmat maat ovat fyysisesti kaukana, mutta henkisesti monin tavoin lähellä Suomea.
Uusi-Seelanti on niin asukasluvultaan kuin pinta-alaltaan suunnilleen Suomen kokoinen maa. Maataloudella on edelleen keskeinen rooli, mutta talous on monipuolistunut ja kehittynyt yhä enemmän osaamisen ja innovaatioiden varaan. Suomea on pidetty tässä ja koulutusjärjestelmän kehittämisessä tärkeänä esikuvana. Maan rakennemuutos käynnistyi oikeastaan 70-luvulla Iso-Britannian liityttyä silloiseen EY:öön. Kiwien, niin kuin Uuden-Seelannin asukaita kutsutaan, maataloustuotteet joutuivat silloin kohtaamaan eurooppalaisen tulli- ja kiintiömuurin. EU:nkin maatalouspolitiikka on onneksi modernisoitunut noista ajoista merkittävästi.
Me valittelemme joskus sijaintimme syrjäisyyttä, mutta Uudesta-Seelannista katsoen Suomen sijainti on mitä helpoin. Uusi-Seelanti sen sijaan on kaukana kaikesta. Ja menestyy hienosti. Kiinan merkitys kasvaa todella nopeasti, mihin on syynä myös pari vuotta sitten solmittu vapaakauppasopimus. Jotta Eurooppa ei aivan katoaisi kiwien horisontista, olisi tärkeä saada EU:n ja Uuden-Seelannin välinen puitesopimus satamaan mahdollisimman pian.
Kehittyineissä OECD-maissa matkustaessa hihaan tarttuu aina uusia ideoita. Tällä kertaa mieleeni jäivät Uudesta-Seelannista erityisesti Aucklandin yliopiston omistama Uniservices-yhtiö, joka toimii yritysmaailman ja tutkimuksen siltana sekä maailmalla asuvia uusiseelantilaisia yhteen kokoava Kea New Zealand.
Australiassa teimme tehoiskut kolmeen kaupunkiin: Sydneyyn ja Canberraan idässä ja Perthiin lännessä. Australian talous on kasvanut kohisten kaivos- ja raaka-ainebuumin takia, mutta nyt sielläkin katsotaan taas enemmän palvelujen suuntaan. Molemmat suunnat tarjoavat suomalaisille yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia.
Tapasin molempien maiden ulkoministerit, Uuden-Seelannin Murray McCullyn ja Australian Julie Bishopin. Vaikuttavia ja osaavia tyyppejä. McCullyn tunsin jo entuudestaan. Tyynenmeren alueen merkitys kansainvälisessä politiikassa kasvaa kohisten, ja se näkyy myös ministerien agendassa ja matka-aikatauluissa. EU:n ja euroalueen tilanne ja arviomme Venäjästä kiinnostavat aina.
On hienoa, kuinka monipuolisia liikesuhteita suomalaisilla yrityksillä on maapallon lähes joka kolkalla. Vienti- ja tuontiluvut kertovat hyvin vähän nykypäivän globaalisti hajautuneesta bisneksestä. Suomalaiset yritykset työllistävät Australiassakin tuhansia ihmisiä. Valtion tehtävä on tukea yritystemme kansainvälistymistä ja pitää huoli, että Suomessa kannattaa tehdä arvoketjun arvokkaimmat vaiheet. Olipa kyse sitten vaatteiden, ohjelmistojen tai vaikka nosturien suunnittelusta ja valmistamisesta.
Matkan vienninedistämisosuus on nyt takana, ja lennämme kohti Indonesiaa. Balilla pidettävästä Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksesta voi parhaimmillaan tulla Suomen ulkomaankaupan kannalta merkittäviä tuloksia. Tätä tavoitellaan. Keskustelut WTO:n pääjohtajaksi ehdolla olleen Uuden-Seelannin kauppaministeri Tim Groserin kanssa olivat erinomaista valmistautumista Balille.
