Lupasin tänään palata edessä oleviin kansainvälisiin kokouksiin. Heti alkuun tärkeä pointti: kokousten pitäisi olla politiikan väline, ei itsetarkoitus. Tulokset siis ratkaisevat, vaikka aina niitä ei ole helppo mitata.
Torstaina alkavan EU-huippukokouksen pitäisi löytää sopu elvytyspaketista ja sopia ilmastopolitiikasta. Tietenkään talouskriisi tai ilmastonmuutos eivät yhdellä huipparilla taltu. Mutta EU:n tulee osoittaa kyky tehdä päätöksiä, jotka vievät asioita oikeaan suuntaan. Ulkopolitiikassakin pöydällä on painava teema: EU:n ns. Itäinen kumppanuus eli suhteiden vahvistaminen Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maiden kanssa. EU ei voi kääntyä sisäänpäin, sen on pakko vaikeuksienkin keskellä viedä myös naapurisuhteita eteenpäin.
EU-tapaamisten sarja saa jatkoa jo ensi viikolla (27.-28.3). Ulkoministerit kokoontuvat epäviralliseen ns. Gymnich-kokoukseen Tshekin Hluboká nad Vltavoussa. Gymnichien tarkoitus on käydä vapaata keskustelua muutamasta aiheesta. Päätöksiä ei tehdä. Onko niistä sitten hyötyä? On, sillä avoin debatti luo edellytyksiä varsinaisille – ja toivon mukaan paremmille – päätöksille. Tämänkertaisista aiheista nostan esille siviilikriisinhallinnan voimavarat. Ulkoministerit ovat keskustelleet tästä liian harvoin. Kyse on nimittäin EU-ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta oleellisesta jutusta. Meillä täytyisi olla riittävät valmiudet käytännössä vastata esimerkiksi poliisioperaatioiden vaatimiin tarpeisiin. Muuten sinänsä hyvät päätökset jäävät tahroiksi paperilla.
Maaliskuun lopussa on vuorossa kansainvälinen Afganistan-konferenssi Haagissa (31.3.). Kokous on massiiviinen. Sinne on kutsuttu kokonaiset 73 maata. Mukana ovat Afganistanin presidentti Hamid Karzai ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Kokouksen keskeistä antia tulee todennäköisesti olemaan Obaman hallinnon uusi Afganistan-strategia. Linjauksiin kohdistuu suuri mielenkiinto. Se ei kuitenkaan ole läheskään ainoa asia. Keskeistä on kansainvälisen yhteisön laaja sitoutuminen Afganistanin vakauttamisen tueksi. Toki kaiken lähtökohtana on Afganistanin hallinnon oma sitoutuminen.
Seuraavaksi ruodintavuorossa on huhtikuun satsi eli EU-Yhdysvallat päämiestapaaminen, Naton huippukokous ja G20-huippari.
