Viikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Lensin kotiin vasta eilen iltapäivällä Maailmannäyttämöllä-ohjelman nauhoituksen jälkeen. Eli viikonloppu oli oikeastaan vain sunnuntain mittainen.
Maailmannäyttämöllä käytiin varsin kiivas keskustelu. Vieraina lisäkseni olivat valtiosihteeri Risto Volanen ja puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Aiheena Suomen ulkopolitiikan muutos. Olin Siimeksen kanssa samoilla linjoilla. Suomen linja on muuttunut. Ennen oltiin aktiivisia, nyt jarrutellaan (huomasin, että Aatos Erkko on myös samoilla linjoilla).
Kiivaaksi keskustelun teki se, että Volanen väisti asiahuomiot ja hyökkäsi henkilöön. Nostimme Siimeksen kanssa esille esimerkkejä, joissa Suomen linja on muuttunut. Volanen vastasi toteamalla, että meiltä (varsinkin minulta) puuttuu asiantuntemus.
Katsoin ohjelman netistä tänään. Tavoitteena oli käydä avointa ja rehellistä keskustelua. Toimittaja Jarmo Mäkelän teesi oli, että eriäviä mielipiteitä esittävät henkilöt ammutaan alas ja keskustelu yritetään vaieta kuoliaaksi.
Paradoksaalisesti koko meidän keskustelumme oli kuin suoraan suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun käsikirjasta. Kun ei osata vastata kritiikkiin, niin kyseenalaistetaan kritiikin esittäjän asiantuntevuus ja motiivit.
Pääministeri Vanhanen teki saman virheen tänään pääministerin kyselytunnilla radiossa. Hän viittasi lausuntoihini ja väitti, että Suomi ei vastustanut turvatakeita, rakenneyhteistyötä eikä taistelujoukkoja. Ja että ne muutokset, jotka näihin pykäliin tehtiin HVK:ssa Suomen ansiosta, pelastivat EU:n yhtenäisyyden.
Pääministerin olisi kannattanut kuunnella esikuntansa ulkopoliittista neuvonantajaa, ei valtiosihteeri Volasta, joka ei ollut mukana HVK-neuvotteluissa. Pääministerin ja Volasen väitteet voidaan kumota helposti. Ei tarvitse kuin verrata 1. konventin ehdotusta, 2. perustuslain lopullisia muotoiluja, 3. hallituksen HVK-selontekoa ja 4. hallituksen puolustuspoliittista selontekoa.
Ne kun pistää rinnakkain niin näkee heti, että 1. Suomi vastusti turvatakeita, rakenneyhteistyötä ja taistelujoukkoja, ja 2. konventin ehdotukseen tehdyt muutokset ovat todella marginaalisia. Tein tämän vertailun ja kävin läpi vanhoja HVK-raportteja joulukuun alussa ilmestyvää Ulkopolitiikka-lehden artikkeliani varten. Sen johtopäätöksiä siteerattiin tänään Hesarissa.
Olen itse ollut mukana laatimassa HVK-selontekoja ja hallituksen esityksiä perussopimuksista. Niiden punainen lanka on aina selkeä: kannat pitää jättää alussa niin avoimeksi, että tapahtuipa neuvotteluissa mitä tahansa, niin pitää voida sanoa, että meidän tavoitteemme toteutui. Siksi oli virhe kirjata turvatakeet, rakenneyhteistyö ja taistelujoukot (eli voimavarat) niin jyrkästi HVK-selontekoon. Nyt jälkeenpäin pitää olla älyllisesti epärehellinen jos väittää, että meidän neuvottelutavoitteet toteutuivat.
Tilanne on poliittisesti mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että jäljet johtavat sylttytehtaalta merikasarmille. Pääministeri joutuu nyt puolustelemaan virheitä, jotka ovat pitkälti ulkoministerin käsialaa. Ulkoministeri onkin ollut perin hiljaa koko asiasta viime päivien aikana. A-talk keskustelu Jyrki Kataisen kanssa oli tästä poikkeus.
Eiköhän tämä keskustelu vielä tästä jatku. Veikkaan, että Aatos Erkon avaus löytää tiensä useaan pääkirjoitukseen ensi viikolla. Kirjoitin keskiviikon Ilta-Sanomien kolumnin jo valmiiksi. Siinä käsitellään Vanhasen määrittelemää liittoutumattomuutta.
Nyt alkaa ulkopoliittisen keskustelun kuudes viikko. Onkohan Suomen ulkopolitiikasta koskaan keskusteltu näin pitkään, avoimesti ja kriittisesti?
