Kesken vaalirumban piipahdin Washingtonissa tapaamassa ulkoministeri Hillary Clintonia.
Kolme aiempaa tapaamisyritystä Suomessa peruuntui. Ensimmäisen esti Islannin tulivuorenpurkauksen tuhkapilvi, toinen kaatui Clintonin kalenterimuutoksiin ja kolmas yritys ? Saariselän ulkoministeritapaaminen ? peruuntui Libyan kriisin vuoksi. Niinpä Clinton soitti helmikuussa ja kutsui Washingtoniin. Suomeen hän lupasi kuitenkin tulla myöhemmin.
Keskityimme tapaamisessa erityisesti kolmeen teemaan: Pohjois-Afrikan kuohunta, Afganistan ja Venäjä.
Suurimman osan ajasta käytimme Pohjois-Afrikkaan. Analyysimme Libyan haastavasta tilanteesta olivat hyvin samanlaiset. Selostin EU:n suunnitelmia. EUFOR Libya ? kriisinhallintaoperaatiota valmistellaan varmuuden vuoksi, mutta sen käynnistäminen vaatii YK:n (OCHA) pyynnön. Suomi ei ole vielä päättänyt mahdollisesta osallistumismuodosta, harkinta on tapauskohtaista, eikä YK välttämättä pyydä apua. Tässä on lukkona monta jos?sanaa ja ehtoa.
Clinton kiitti Suomea panoksesta Afganistanissa. Kerroin Suomen hallituksen ja tasavallan presidentin linjauksista Suomen osallistumisen suhteen. Etenemme vastuunsiirrossa afgaaneille yhdessä muiden Isaf-maiden ja Afganistanin kanssa suunnitellussa aikataulussa. Suomen ulkopoliittinen johto arvioi omaa panostamme tämän vuoden lopulla.
Itse kiittelin Yhdysvaltoja positiivisen kehityksen aikaansaamisesta Venäjällä reset– politiikalla. USA:n ja Venäjän yhteistyö on mennyt positiiviseen suuntaan. Tämä näkyy myös Nato-Venäjä ja EU-Venäjä ?suhteissa. Venäjän kansainvälisten suhteiden positiivisella kehityksellä on Suomelle iso merkitys.
Pidimme myös yhteisen lehdistötilaisuuden. Sellaista ei ole Suomen ulkoministereille Washingtonissa ainakaan viime vuosina suotu. Se oli tietysti hyvä tilaisuus mainostaa Suomea amerikkalaismedian välityksellä. Clinton tosin kehui Suomea minuakin enemmän.
Ulkoministeriöstä painelimme Valkoiseen taloon, jossa tapasin varapresidentin kansallisen turvallisuusneuvonantajan Antony Blinkenin. Sovimme treffeistä Bidenin Suomen vierailun yhteydessä. Keskustelimme samoista teemoista kuin Clintonin kanssa.
Kaiken kaikkiaan hyvä keikka. Taas tuli mieleen, että ulkopolitiikassa on kaksi tasoa: virallinen ja henkilökohtainen. Kemiat ovat tärkeitä. Clintonin kanssa meillä synkkaa hyvin. Hillary on terävä mutta rento keskustelukumppani.
