Osallistun Luxemburgissa EU-kollegoideni kanssa ulkoministerikokoukseen. Asialista on pitkä, joten nostan sieltä muutaman kohdan ylitse muiden.
Serbian seuraava askel EU-tiellä on nyt otettu. Ratkaisun pohjaksi oli viikolla pitkään viilattu sopivia tekstimuotoiluja. Teksti käynnisti reippaan keskustelun puolesta ja vastaan. Näkemykset vaikuttivat olevan aivan liian etäällä toisistaan. Sain puheenvuoron kolmantena. Esitin kompromissin, jonka molemmat vastakkaiset leirit hyväksyivät. Pitkä kädenvääntö saatiin leikattua alkuunsa. Nappiin meni!
Toinen kokouksemme pääaiheista oli Lähi-idän tilanne. Kerroin arvioitani tuoreen matkani ja Gazan käyntini pohjalta. Aivan oleellista on saada Israel ja palestiinalaishallinto palaamaan neuvottelupöytään. Tärkein tehtävämme juuri nyt on kannustaa osapuolia. EU:n rooli ja omat toimet on sovitettava isoon kuvaan. Yhdysvalloilla on ainoana kansainvälisenä toimijana riittävää vipuvartta neuvotella ratkaisu. EU:n on kuitenkin etsittävä aktiivisesti ratkaisua Gazan tilanteeseen. Lapset tarvitsevat kouluja ja niitä varten tarvitaan rakennusmateriaalia. Alueen elinkeinoelämä tarvitsee vientimahdollisuuksia. Puhuimme myös Libanonin huolestuttavasta kehityksestä.
Kolmanneksi Euroopan naapuruuspolitiikka eli ENP. On tärkeätä tukea kaikin olemassa olevin keinoin naapureitamme. Me Suomessa painotamme, että kilpailu ja vastakkaisasettelu eteläisten ja itäisten kumppaneiden kesken on turhaa. Molemmat ilmansuunnat ovat strategisia EU:n tulevaisuudelle.
Keskustelimme lisäksi EU-USA -, EU-Ukraina- ja Välimeri-unionin huippukokousten valmistelusta, Kuuba-suhteista, Georgian tilanteesta, Sahelin alueesta sekä EU:n asemasta YK:ssa.
Nyt autoon. Seuraavaksi Brysseliin. Tapaan aamulla Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussenin.
Matkalla Brysseliin hoidin vielä muutamia työpuheluita. Keskustelin mm. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa.
