Muutamissa sähköposteissa on pyydetty allekirjoittaneen näkemystä lopulliseen palveludirektiiviin. Alla muutama huomio.

Palveludirektiivirumban saattaminen onnelliseen päätökseen toi puheenjohtajamaalle Suomelle suuren sulan hattuun. Pahimmat iltalypsyt ja vesitysyritykset saatiin torjuttua.

Erityisesti Suomen EU-edustustossa periksiantamattomalla ja sisukkaalla tavalla neuvotteluita käynyt Satu Mäkynen ansaitsee panoksestaan vähintään vuoden yrittäjä -palkinnon.

On hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät: Strasbourgissa 15.11. saavutettu lopputulos on pitkälti parlamentin käsialaa. Yhteinen kanta oli pääosin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymän näkemyksen mukainen. Muutokset ovat lähinnä teknisiä viilailuja.

Huonot: turha väittää, että olisin täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta sen kanssa voidaan elää.

Direktiivin päätavoite – EU:n sisämarkkinoiden avaus palveluille, palveluntarjoajien sijoittautumisvapauden sekä palvelujen vapaan liikkuvuuden edistäminen – toteutui. Jos kiistakysymyksiä tulee, niiden ratkaiseminen on EY-tuomioistuimen harteilla. Tuomioistuin tulkitsee onneksi aina liberaalin kaavan mukaan.

Puolalaisia putkimiehiä ja polkuhintauhkakuvia vilissyt keskustelu oli osoitus EU:n protektionistisesta ilmapiiristä. Tavoitteena oli rajojen avaus, mutta keskustelu pyöri koko päinvastaisissa tunnelmissa.

Direktiivin lopullinen sisältö on seuraava:

Parlamentti rajasi direktiivin ulkopuolelle suuren osan palveluista. Sisämarkkinavaliokunnassa direktiivin soveltamisalasta poistettiin jo yleishyödylliset palvelut, yksityiset terveyspalvelut, uhkapelit, audiovisuaaliset palvelut, oikeudelliset palvelut, notaarit ja verotus. Sen jälkeen poistettiin lisäksi sosiaalipalvelut, vuokratyöfirmat ja turvapalvelut (eli vartijat).

Työehdot rajattiin kokonaan palveludirektiivin ulkopuolelle. Direktiivin mukaan Suomeen tulevan ulkomaisen yrittäjän pitää aina noudattaa suomalaisia työehtoja työaikoineen, lomapäivineen ja minimipalkkoineen.

Mutta jäi direktiivin soveltamisalaan sentään jotain: mm. yrityspalvelut, kuten liikkeenjohdon konsultointi, sertifiointi ja testaus, ylläpitopalvelut kiinteistöjen huolto mukaan luettuna, mainonta, rekrytointipalvelut ja kaupallisten edustajien palvelut.

Direktiivi kattaa myös yrityksille ja kuluttajille suoritetut palvelut, kuten lainopilliset ja veroneuvontapalvelut, kiinteistöalan palvelut, kuten kiinteistönvälitys tai rakennusalan palvelut, ml. arkkitehtipalvelut, jakelu, näyttelyjen järjestäminen, autonvuokraus ja matkatoimistot. Lisäksi mukana ovat kuluttajapalvelut, kuten matkailualan palvelut matkaoppaiden toiminta mukaan luettuna, vapaa-ajan palvelut, urheilukeskukset ja huvipuistot.

90 prosenttia pk-yrittäjistä toimii palvelusektorilla ja 96 prosenttia uusista työpaikoista tulee palvelusektorille – emme siis puhu mistään nappikaupasta. 40 prosenttia yrityksistä tosin ilmoittaa, että niille ei ole laajentumishaluja ulkomaille. Ulkomainen kilpailu Suomessa lisääntyy kuitenkin joka tapauksessa. Voivatko suomalaisyritykset säilyä kotimaahan jämähtäen kilpailukykyisinä? Tuskin.

Direktiivi allekirjoitetaan joulukuun puolivälissä ja toimeenpanoaika alkaa välittömästi. Jäsenmailla on kolme vuotta aikaa. Direktiivi astuu siis voimaan viimeistään vuonna 2009 lopussa. Tänä aikana maat laativat toimeenpanosuunnitelmia ja komissio laatii raportteja sekä antaa jäsenmaille ”ohjausta”.

PS. Pahoittelen, että en ole vielä reagoinut eilisen uutiseen Kypros-kiistasta. Palaan asiaan huomenna, jolloin myös videokuvaa parlamentin käytäviltä.