Viikonloppu tuli kreivin aikaan. Olin levon tarpeessa. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet yhtä reissaamista. Matkustamisen seurauksena kotimaan hommat kasaantuvat. Niiden purkaminen vie aina aikansa.
Torstaina ja perjantaina tahti ei pahemmin hellittänyt. Molempina aamuina lähdin kotoa 7.30 ja palasin vasta klo. 22.00 jälkeen (joskin perjantai-iltana ei todellakaan ollut työpaineita). Viikonloppu on onneksi ollut rauhallinen.
Torstain ohjelma huipentui Yhdysvaltain ja Suomen 90-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlaillalliseen. Mukava tilaisuus juhlapuheineen ja big-band-orkestereineen. USA:n suurlähettiläs Bruce Oreck on todella hyvä tyyppi, joka tulee luomaan myönteistä USA-kuvaa Suomessa.
Perjantaina mentiin taas tukka putkella EU-ministerivaliokunnasta presidentin ja ulkoministerin palaveriin; presidentin esittelystä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan; tiedotustilaisuudesta työllounaalle EU-suurlähettiläs Jan Storen kanssa; Suomi-Unkari seuran puhetilaisuudesta Eduskunnan suureen valiokuntaan; kuntosalin kautta Bettina S.-ohjelman kuvauksista Jokerit-IFK-otteluun; ja lopuksi kaverin synttäreiltä kotiin. Ohjelma keveni mukavasti loppua kohden…
Perjantaisin tulee kyllä usein vähän sellainen robottifiilis. Tämä johtuu siitä, että kokouksia on yleensä 5-6 ja niissä esiteltäviä asioita yli 20. Asiakohdat ovat osittain päällekkäisiä, mutta usein myös aivan erilaisia. Perjantaina esittelin muun muassa Venäjää, Ukrainaa, Lähi-itää, ETYJ-asioita, EU-aiheita, Afganistania, jne.
Teemat ovat tietenkin tuttuja, mutta ei niihin löysin rantein voi lähteä. Tiimi valmistelee mapin edelliselle illalle. Käyn asiakirjat läpi aikaisin aamulla. Siitä lähtee päivä hyvin käyntiin.
Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Maanantain ja tiistain vietän Brysselissä, loppuviikon Suomessa. Ensi viikolla nimitettäneen myös EU:n presidentti ja ulkoministeri. Nimitykset ovat aina jänniä. Voi tapahtua ihan mitä vaan.
